Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:237868 kpl


Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Johannes 4: 46-53
*********************

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (I Kor. 3:11; 1938)

Rukous: ”Uskossa heikkoja auta sä, Jeesus, turvassa turvaton luonasi on. Taas olet antanut autuuden päivän. Sun sanas vielä on muuttumaton. Hengelläs virvoita, Jeesus, sä meitä; ansios vaatteella riisutut peitä.”(V.v.:173: 3)

Kirkkohistoria kertoo ihmisistä, jotka aikojen saatossa ovat halunneet palata alkulähteille. 1500-luvun alussa Saksan maalla eli veljemme Martti Luther, teologian tohtori ja Roomalaiskirjeen professori. Hän heräsi näkemään totuuden Jumalan armosta ja rakkaudesta tornissa tutkiskellessaan luentoaihetta. Silmiin pisti tämän päivän epistolasta sanat: ”Vanhurskaan pitää elämän uskosta.” Hän huomasi, että katolinen kirkko oli opettanut väärin, kun sen pääoppi sisälsi ajatuksen, että ihmisen pelastuminen perustuu yhteistyöhön (synergismi), missä ihminen kiipeää omanvanhurskauden tikapuita niin korkealle kuin pystyy, ja lopun täyttää Jumalan armo. Lutherille valkeni, että ihmisen pelastus perustuu kokonaan Jumalan armoon ja Isän rakkauteen Jeesuksen Kristuksen ansion perustalla. Lutherin päässä ja sydämessä jyrisi ajatus: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen ansion tähden”. Luterilaisuuden pääopiksi kirjattiin: ”vanhurskauttamisoppi” eli juuri tämä, että Ihminen pelastuu uskon kautta ilman lain tekoja. Näin luterilaisuus on periaatteessa sama oppi, jota apostoli Paavali kirjeissään painotti. Tuo sama oppi oli voittanut Apostolien kokouksessa vuonna 49. Sitä olemme korostaneet luterilaisessa kirkossa näihin vuosiin asti, jolloin kirkkomme on jälleen lähestynyt messukäytännöissä katolista ja anglikaanista kirkkoa.

Luther halusi palata alkuun eli kääntää saksan kielelle Raamatun, ettei kansan tarvitsisi tyytyä kuuntelemaaan ikäänkuin ulkopuolisena latinalaista tekstiä ja jopa väärin käännettyä Raamattua. Uuden testamentin alkukielihän on kreikka. Lutherin oppilaat paloivat halusta kääntää omalle kielelleen Jeesuksen evankeliumin. Näiden oppilaiden joukossa olivat Mikael Agricola Suomesta sekä Olaus ja Laurentius Petri Ruotsista. Näin Pohjoismaista tuli vähitellen luterilaisuuden kulmakivi.

Päivän otsikoksi on sittemmin tullut luterilaisuuden muistopäivän rinnalle sanat: ”Uskon perustus”. Aihetta valaisee evankeliumin kertomus kuninkaan virkamiehestä, jonka poika parani isän uskoessa Jeesuksen sanat. Jeesuksen sanojen uskominen ja niiden noudattaminen arjen elämässä on vieläkin yksi tärkeä tie pelastuksen käsittämiseen omalle kohdalle. Varsinkin vuorisaarnan ja vertausten ymmärtäminen Jumalan Pyhän Hengen avulla saa aikaan luottamuksen ja omalle uskolle perustuksen. Paavali sanoi Filippin vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, samoin perhekuntasi.”.Ilmaisen armon vastaanottaminen näyttää helpolta tieltä, mutta vaatii kuitenkin suurta nöyryyttä ylpeyteen ja itsevarmuuteen juurtuneelta sydämeltä.

Siionin laulun tekijä kirjoittaa: ”Mun sydämeni halajaa, Jumalan joukkoon palajaa; Siionin muurein sisälle, siellä saisin olla turvassa.” Päivän psalmi antaa tällaiseen ajatukseen tukea:”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi, ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.”(Ps. 46:2-4; 1938) Myös Luther käytti tätä psalmia kirjoittaessaan taisteluvirren: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan...”, vaikka kyllä: monessa muussakin Raamatun kohdassa korostetaan tätä samaa asiaa. Virren: ”Ilmoita Herra sun kunnias voimas..” viimeinen säkeistö kuuluu: ”Siionin muurit ei sortua saata, kun peruskallio Jeesus on sen. Rynnätä saavat nyt helvetin joukot, sen apu Herra on voimallinen. Vahvista , Herra sä taistelijoita, luopunehet sinä laumaasi voita.”(A.Achrenius). Tätä rukoilemme. Aamen.