Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:237860 kpl

Usko ja epäusko

Markus 2:1-12
****************

Me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja hekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan, eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.”(Ps. 78: 4-7; 1938)

Rukous: ”Suo Herra armos loistaa Sun istuimeltasi. Ja vedä valollasi mua valkeuteesi. Sä poista epäusko ja ole aamurusko mun sydämelleni./ Sun, Jeesus, veres tähden suo anteeks syntini. Suo sanas ruoka mulle, mun kanna kuormani. Pois poista kaikki hätä, suo leipää elävätä, mun sydämelleni.”(V.v.: 190: 3-4)

Martti Luther koki tornissa, missä hän tutki Roomalaiskirjettä, suuren ihmeen tai ”valaistuksen”. Hänelle kirkastui Jumalan armo, tai omien sanojensa mukaan hän ”löysi armollisen Isän”. Siihen asti Luther eli ankaran augustinolaisluostarin synkissä vesissä. Hän koetti kaikin voimin täyttää Jumalan sanan vaatimukset, eli eli lain alla. Tuo kohta, joka avasi portin uuteen Jumala-käsitykseen löytyi sanoista: ”Vanhurskas on elävä USKOSTA.” Näin mekin paavalilaisen käsityksen mukaan uskomme: ”Me pelastumme uskon kautta ilman lain tekoja.” Paavali sanoi Filipin vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, samoin perhekuntasi.”

Luther selittää kolmannen uskonkappaleen selityksessä, että uskon syntymiseen vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki saarnatun evankeliumin kautta. Päivän teksti kertoo, miten neljä uskovaista miestä kantoivat halvaantunutta miestä katon läpi Jeesuksen eteen. Jeesus synnytti halvatussa miehessä syntien anteeksiantamuksen kautta USKON. Samalla epäusko sai väistyä hänen sydämestään ja hän nousi jaloilleen, löysi oman arvonsa ja Jumalan lapseuden. Lain orjuudessa elävät fariseukset ovat närkästyneet silloin ja nytkin, kun käytetään kirkolle annettua avaintenvaltaa. Siionin laulun kirjoittaja toteaa: ”Ei fariseus lainkaan voi sitä kuunnella, kun Siionissa aina soitetaan pasuunaa. Sill´ siin´ on veren ääni kuin taivaan tulesta, sytyttää ystäväini sydämet palamaan./ Ne on vain pestyt sielut, merkityt verellä, kuin tuntee taivaan riemut ja huutaa: kiittäkää! Ne yksin kanteletta osaapi soitella. Virittää virttä uutta Keedarin majoissa.”(V.SL. 48:6-7)

Vanhan Testamentin teksti kertoo uskon isästä Aabramista. Hän oli kovasti epäuskoinen, ennenkuin Jumala kertoi hänelle, mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa ja siitä kauas tulevaisuuteen. Kun Aabram uskoi Jumalan lupaukset, Raamattu sanoo, että Jumala vanhurskautti Aabramin. Siinä järjestyksessä nytkin tapahtuu. Me puhumme uskonvanhurskaudesta, joka on näihin asti ollut luterilaisuuden suurin aarre. Historian kuluessa on kuitenkin monasti pitänyt muistuttaa kristityille ”armonjärjestyksestä”. Esimerkiksi pietistiset herätysliikkeet ovat korostaneet, että pelkkä tieto Jeesuksesta ei riitä, vaan lisäksi tulee sydämen usko. Paavo Ruotsalainen Suomessa käytti ilmaisua: aivousko ja sydämenusko. Herätysliikkeitten saarnasta tuli sielunhoidollinen, koska lain saarna korkeintaan piiskaa ihmistä menemään Jeesuksen eteen. Lakisaarna ”halvaannuttaa” ihmisen, mutta synninpäästön evankeliumi vapauttaa sydämen uskomaan Herraan ja itseensä eli nostaa jaloilleen. Siihen tarvitaan kuitenkin uskovia saattomiehiä, jotka auttavat ihmistä pääsemään Jeesuksen luokse.

Jeesuksen omat haluavat kertoa uskosta ja Jumalan vapauttavasta ilosanomasta myös jälkipolville, kuten päivän psalmiteksti kehottaa. Mehän todella toivomme, että kaikki sukupolvet saisivat kuulla evankeliumin, ottaisivat sen uskolla vastaan ja pääsisivät perille taivaan kotiin. Rukoilemme myös itsemme puolesta, ettemme olisi esteenä lähimmäisillemme taivaan tielle pääsemisessä. ”Golgatan veressä voima on, voima niin suuri ja verraton...”

Äitini sanoi viimeisinä pävinään: ”Kyll´ mie kaikesta luovun, mutt´ uskostai mie en luovu.” Tähän uskoon yhdymme. Aamen.