KIITOLLISUUS

Luukas 17:11-19
********************

”Nouse ja mene. Sinun uskosi on sinut pelastanut!”(Lk.17:19; 1938)

Rukous:”Sinulle kiitos, Isä maan ja Taivaan! On nimes suuri, pyhä, kallis aivan. Ja armos Sun on vakaa, määrätön, taivaankin tähtein yli ääretön./ Luo minuun mieltä lujaa, rohkeata, julistamaan Sun nimes kunniata, mi avaralta iät ilmaantuu, taivaankin tähtein yli ulottuu!”(V.v.415: 1,8)

Luterilaisuus on mielialan kristillisyyttä. Kansan kielellä se tarkoittaa, että tekojemme arvo perustuu siihen, millä mielellä ne teemme. Meitä kehotetaan esimerkiksi kolehtipuheissa antamaan ropomme ”iloisin ja vapain sydämin, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”. Joissakin uskonnollisissa liikkeissä pidetään tästä periaatteesta tarkasti kiinni, sillä ajatellaan, ettei Jumala siunaa sellaisia rahoja, jotka on annettu vastoin tahtoa. Apostoli kehottaa myös, että uskovan ensimmäinen velvollisuus on pitää huolta perhekunnastaan eli rakkaimmistaan.

Tämän päivän evankeliumi kertoo spitaalisista (eli lepraa sairastavista) ihmisistä, jotka rukoilivat Jeesukselta apua huutamalla matkan päästä: ”Jeesus, mestari, armahda meitä”. Jeesuksen aikana ei ollut leprasairaaloita, vaan nuo ihotautia sairastavat erotettiin muusta yhteisöstä, etteivät he tartuttaisi ketään. Monet kuolivat tautinsa seurauksista eli mätänivät vähitellen. Jeesus neuvoi heille parannuksen tien. Mutta kymmenestä vain yksi palasi kiittämään Jeesusta.

Sodan jälkeen meitä lapsia opetettiin kiittämään kaikesta. Äiti taisi sanoa: ”Kenenkään velvollisuus ei ole antaa sinulle mitään. Kiitä jokaisesta lahjasta, vaikka et pitäisikään siitä, niin sinua siunataan taivaasta.” Kiitollinen mieli innostaa antajaa kasvamaan aina vain paremmaksi sisäisesti. Kiittämätön mieli katkeroittaa oman sekä antajan sydämen. Niinpä olemme tottuneet kiittämään, kumartaen ja niiaten. Voimistelun opettaja opetti jopa ”hoviniiauksen”. Hän oli ollut Pietarissa balettitanssijana. Kiittämiseen kuuluu myös mahdollisimman kaunis hymy.

Päivän muut tekstit kehottavat kiittämään Herraa. Tunnetuin on Psalmi 103, josta ainakin itse usein otin ehtoollisen jälkeen muistolauseeksi: ”Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhoita, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa sinun syntisi anteeksi ja parantaa sinun sairautesi.”

Lapsena meille kerrottiin asian syventämiseksi enkelisatua. Siinä kaksi enkeliä lähti omiin koreihinsa keräämään maan päältä Jumalalle osoitettuja pyyntöjä ja kiitoksia. Pyyntökoria kantava enkeli sai nopeasti korinsa kukkopäilleen, kun taas kiitoksia keräävä enkeli sai vain vähän korinsa pohjalle. Totta se varmaan onkin, että jopa Jumalasta kauas joutuneet ihmiset hädässä huutavat avuksi Herran nimeä, mutta niinkuin evankeliumissa kerrottiin, vain kymmenen prosenttia kiittää saamastaan avusta.

Tavalliset isät antoivat entisaikaan vitsaa kiittämättömille ja pahatapaisille lapsilleen. Kyllä Taivaallinen Isäkin joutuu joskus kurittamaan ihmispoloisia, että he huomaisivat alkaa elää Jumalan toivomusten mukaisesti, kiitosmielellä.

Tänään on hyvä muistuttaa itseämme Taivaallisen Isämme rakkaudesta ja armosta, jota Hän joka päivä antaa meille jokapäiväisen leivän muodossa. Lutherilla on pitkä litania siitä, mitä kaikkea kuuluu jokapäiväiseen leipään. (...me anomme tässä rukouksessa, että Jumala opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme. Eli: Kaikki, mikä kuuluu ruumiin ravintoon ja tarpeisiin, kuten ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, kontu, pelto, karja, raha, tavara, hurskas puoliso, hurskaat lapset, hurskaat palvelijat, hurskas ja uskollinen esivalta, hyvä hallitus, hyvät ilmat, rauha, terveys, hyvät tavat, hyvä maine, hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja muu senkaltainen).Tuo sulkulauseke oli Vähän Katekismuksen Herran rukouksen selityksestä v. 1529. Apostoli sanoo lyhyesti: ”Kaikki hyvä anti ja täydellinen lahja tulevat Ylhäältä, Valkeuksien Isältä”. Tämän haluamme painaa mieleemme ja kiittää Herraa erityisesti pelastuksesta, jonka saamme Jeesuksen veren kautta. Aamen.