Jeesus Parantajamme.

Markus 7: 31-37
*****************

”Te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin”(2.Kor.3: 3; 1938)

Rukous: ”Herra Jeesus, Hengelläsi henkeäni liikuta. Laupiaalla kädelläsi koske kuuron korvia. Mieltäni Sä ohjaa niin, etten joudu eksyksiin. Vaan niin Sanaas kuulla voisin, että tekijä sen oisin”. (V.v. 204:1)

Evankeliumin kirjoittaja Markus lienee ollut apostoli Pietarin kirjuri. Hän on keskittynyt kärsimyshistoriaan. Markuksen evankeliumi on niin lyhyt, että sen ehtii lukea kokonaan tunnissa. Muistan kouluajalta, että jos jouduin valvomaan jälki-istuntoa, jaoin Raamatut nuorille ja pyysin istunto-ajan lukemaan Markuksen evankeliumin, ja seuraavalla uskontotunnilla kertomaan, mitä jäi mieleen. Pelkkä hiljaa istuminen oli sekä minun että oppilaitten mielestä turhaa ajankäyttöä, joten keksin tämän kaikkien hyödyksi.

Markus kertoo muista evankeliumeista poiketen nuorukaisesta, joka oli Getsemanessa kiirastorstaiyönä; ja pakeni sieltä sotilaiden tullessa. Viitta jäi luultavasti kiinni johonkin oksaan.

Tämän päivän evankeliumissa Markus kertoo kuurosta miehestä, jonka Jeesus paransi. Kyseessä oli kuurous, joka esti myös puhumisen. Puhuminen opitaan kuuntelemalla toisten, varsinkin äidin, isän ja sisarusten puhetta. Puhuminen erottaa ihmisen eläimistä. Se on lahja, jolla voimme ilmaista itseämme, tunteitamme ja vointiamme. Kuurous on iso haitta oppimisen asiassa. Onneksi nykyaikana on keksitty monia erilaisia kuulolaitteita, joitten avulla synnynnäiset kuurot, sekä vanhuuden iässä huonokuuloiseksi tulleet voivat parantaa sosiaalisia tarpeitaan.

Kuuroutta on myös henkisellä tasolla. Sellaisenkin kuurouden Jeesus voi parantaa. Ihmisten havainnointikeskus toimii cortexin(aivokuoren) kautta. Cortex ja selkäydin muodostavat keskushermoston. Ihminen voi määrätä, mitä haluaa kuulla ja mitä ei. Vanhassa lastenlaulussa sanottiin: ”Älä korva pieni kuule mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämen. Älä korva pieni kuule mitä vain”. Ihminen voi mieltyä tietynlaiseen musiikkiin, tietynlaisen ihmisen ääneen ja hänelle kiinnostaviin uutisiin. Liiallisen melun kautta monet ovat menettäneet kuulonsa. Siksi esim. räjäytystyömailla pitää käyttää kuulosuojaimia.

Jumalan lapset kuuntelevat mielellään Taivaallisen Isän ja Hyvän Paimenen ääntä. Sitä kuulemme saarnassa ja lukiessamme Jumalan Sanaa. Myös omatunto kuiskaa ennen kiusausta ja korottaa ääntä, jos on langennut syntiin. Jotkut ovat paaduttaneet omantuntonsa, jolloin Jumalan ääni sisimmässä lakkaa kuulumasta. Silloin voi tehdä pahaa toisille ihmisille katumatta tekojaan. Omatunto syntyy opetuksesta, mikä on oikein ja mikä väärin. Ns. ”vapaa kasvatus” ruokkii narsismia (itserakkautta) ja välinpitämättömyyttä toisten tunteista.

Jeesus parantaa kaikenlaisen kuurouden, jos ihminen kääntyy rukouksessa ja katumuksessa Jeesuksen puoleen. Jeesus parantaa myös lääkärien kautta. Kaikissa tapauksissa on syytä nöyrtyä Jeesuksen edessä ja kertoa Hänelle hätänsä. Uskovat tietävät myös, että kerran kun pääsemme Jeesuksen luokse Taivaan kotiin, ei enää ole puhumattomuutta, vaan kaikki kielet kilvan kiittävät Jeesusta iankaikkisen elämän lahjasta.

Päivän tekstit kertovat myös, että parannetut ovat Kristuksen kirjeitä, jotka kuljettavat ilosanomaa sydämistä sydämiin. Siionin laulun kirjoittaja sanoo ytimekkäästi: ”Lihaisihin tauluihin, uskovaisten sydämiin Jeesus-nimi piirrettiin, synnit anteeks´ annettiin./Elämässä, kuolossa Jeesus-nimen turvissa risti riemuin kannetaan, synnit anteeks´ annetaan.” Tässä uskossa: Aamen.