Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:281569 kpl

Etsikonaikoja

Luukas 19: 41-48
***************

Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan. Huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö , niin Hän armahtaa teitä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.”(Jes.55: 6-7; 1938)

Rukous: ”Ah, sammuu uskon lamppuni, jos sen et hoida tulta. Ja yöhön vaipuu sieluni, jos en saa voimaa sulta. Sä anna sanas valoksi ja Pyhä Henkes oppaaksi, mä niitä ikävöitsen. / Ah, sydämelle kylmälle sä ole aurinkona. Valona pimitetylle ja vangin auttajana. Mua kuollutta sä virvoita, mua voimatonta vahvista, ja holhoo turvatonta.”(V.v.:386, 3ja 5)

Oi, jos olisit kylmä tai palava, mutta että olet penseä, niin minä oksennan sinut ulos.”. Tämän tuomion sai kuulla yhden seurakunnan johtaja Jeesuksen suusta Ilmestyskirjan mukaan. Välinpitämättömyys onkin paha asia. Se on samaa kuin paatumus. Mikään ei merkitse mitään. Lastenkasvatuksessa rangaistuskin on parempi kuin vanhempien välinpitämättömyys. Tämän olemme nähneet, jos kohtaamme nuoren, jolla on ollut ns. ”vapaa kasvatus”; se ei nimittäin ole mitään kasvatusta. Kristillinen kasvatus on vastuun ottamista Jumalan antamasta lahjasta, lapsesta.

Jumala rakastaa ihmistä, kun Hän etsii ja kutsuu. Hän on lunastanut meidät omikseen Jeesuksen ristinkuoleman hinnalla. Jumala puhuu meille omantunnon kautta. Hän herättelee välinpitämättömyyden unesta. Joskus Hänen on pakko käyttää myös kuritusta, että saisi ihmisen tarvitsevaiseksi. Kun ihmiselle tulee hätä, hän oppii nopeasti rukoilemaan. Jumala kehottaakin: ”Hädässä huuda minua, niin minä tahdon auttaa sinua; ja sinun tulee kunnioittaa minua.” Jumalan kunnioittaminen on sitä, että ottaa vastaan Hänen kutsunsa ja alkaa seurata Häntä : ”opissa, elämässä, kärsimisessä ja kuolemassa.” (vanhasta konfirmaatiolupauksesta).

Etsikkoaika on hyvin usein rippikouluiässä. Rippikoulu on peräisin pietismin ajalta. Pietistit huomasivat, että monet vanhemmat laiminlöivät kristillisen kasvatuksen, ja nuoret alkoivat tehdä päättömiä tekoja. Rippikoulussa alettiin opettaa sekä lukemaan että ymmärtämään esimerkiksi uskontunnustuksen sisältöä ja muitakin kristinopin tärkeitä kohtia. Luterilaisuudessa opetetaan painotetusti Jeesuksen lunastustyön merkitystä ihmisen vanhurskauttamisessa sekä tietysti Jeesuksen seuraamista arjessa ja pyhässä.

Jos rippikouun opettajat pitävät päämääränään, että nuoret tietävät pelastuksen tien ja elämän tarkoituksen palvella Jumalaa ja lähimmäistä rakkauden hengessä, silloin he auttavat vanhempia ja muita opettajia turvaamaan nuoren elämän onnistumisen.

Evankeliumissa Jeesus itkee Jerusalemin kaupungin kohtaloa. Samasta asiasta puhutaan myös päivän psalmissa: ”Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.” (Ps. 81: 12-13) – Jeesus joutui näkemään myös paatumuksen seurauksia, kun temppeli oli täyttynyt myyjistä ja ostajista, vaikka temppeli oli tarkoitettu rukoushuoneeksi. Ihmiset olivat tehneet pyhästä paikasta ”rosvojen luolan”. Jeesuksen ennustus oli myös syytekirjelmässä, jonka mukaan Hänet ristiinnaulittiin. Juutalaiset eivät silloin ymmärtäneet etsikkoaikaansa.

Nyt 2000 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen voimme todeta jälleen synkän paatumuksen tilan omassakin maassamme. Nuoret kulkevat ilman terveellistä Jumalan sanan opetusta ja sairastuvat mielen sairauksiin. He ovat pelokkaita ja ahdistuneita ja tekevät rumia tekoja näyttääkseen olevansa jotakin. Aikuiset opettavat outoja asioita ja näyttävät esimerkillään, miten rohkeasti kuljetaan kohti tuhoa ja iankaikkista eroa Jumalasta. Suomenkin etsikonaika saattaa pian olla ohitse.

Uskovat tuntevat avuttomuutta kaikenlaisten uhkien edessä. Me tarvitsemme Jeesuksen pikaista paluuta ja epäjumalankuvien kaatumista.

Onneksi Jumala on aina säilyttänyt uskovaisilleen lähteen erämaan keskellä. Me voimme nostaa katseemme Häntä kohti, joka on meitä rakastanut iankaikkisella rakkaudella. Pyhä Henki opastaa kulkemaan pimeydenkin keskellä. Saamme turvautua Jeesuksen lupaukseen: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Aamen.