Armahtakaa

Luukas 6: 36-42
*****************

”Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa oikein porteissa, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkea näitä minä vihaan, sanoo Herra” (Sakarja 8: 16-17; 1938)

Rukous: ”Oi rakkauden Henki, Sä vihaat vihoja. Et suvaitse Sä riitaa, et eriseuroja. Eronneet sydämet Sä yhteen saata taasen, sopuhun autuaasen, tuo vieraantunehet. / Oi riennä, armon Henki, maailmaan avaraan. Sun hyvään hoitoos sulje jo kaikki kansat maan. Sä sodat häädä pois, suo hyvä tahto meille. Niin, että rauhan teille maan kansat käydä vois.” (V.v.: 102: 5-6)

Jeesus puhui useita vertauksia ”taivasten valtakunnasta”, jota myös usein kutsutaan ”Jumalan valtakunnaksi”. On myös niitä kristillisiä ryhmiä, jotka uskovat, että vain heillä on oikeus kuulua Jumalan valtakuntaan, jopa omistaa se itselleen.

Oppi-isämme Martti Luther opetti, että Jumalalla on kaksi valtakuntaa. Toinen on ”Armon valtakunta maan päällä”, Jumalan maja ihmisten keskellä. Toinen on ”Kunnian valtakunta taivaassa”. Hänen ja meidän luterilaisten mielestä kunnian valtakuntaan mennään armon valtakunnan kautta. Apostoli sanoo Jumalan valtakunnasta, että ”se ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” Jeesus puhuu myös lammashuoneesta, jonne pääsee oven kautta, joka on Hän itse, Herra Jeesus. Jos Jeesus aukaisee, sitä ei voi kukaan sulkea, ja, jos Hän sulkee, kukaan ei voi avata.

Armo ja armahtaminen ovat keskeisiä sanoja Jumalan valtakunnan sanakirjassa. Jo Vanhan Testamentin puolella puhutaan armollisesta ja armahtavaisesta Jumalasta. Meidän uskomme ei siis ole lakiuskonto vaan puhdas armouskonto, ainoa maailmassa. Me emme usko kohtaloon, emme karman lakiin, emmekä uudelleen syntymiseen. Meidän tekomme ja hyvä käytöksemme ei johda meitä pelastukseen, vaan Jumalan armo. ”Armosta te olette pelastetut, uskon kautta. Se on Jumalan lahja.” Armon vastaanottaminen tosin on monelle ylpeälle ihmiselle ja ryhmälle vastenmielinen asia. Meillä ihmisillä on synnynnäinen halu valikoida, ryhmitellä ja ansaita huomiota, palkkaa ja rakkautta. Moni haluaa jännityksen vuoksi myös tahallaan jättää Jumalan kutsun vastaanottamatta, ja valita tietoisesti väärin.

Armo ei ole sanoissa vaan teoissa. Tämän pyhän otsake on teon sana: ”Armahtakaa”. Jeesus neuvoo tekstissä olemaan tuomitsematta ja syylliseksi ketään leimaamatta. Hän kehottaa ottamaan pois viat omasta silmästä ennenkuin alkaa kaivaa rikkaa toisen ihmisen silmästä. Silti Jeesus samassa tekstissä toteaa, ettei ”sokea voi sokeaa taluttaa”, sillä silloin molemmat putoavat kuoppaan.

Vanhan tradition mukaan syntisiä on kahdenlaisia: ”syntiset” ja ”armahdetut syntiset”. Herran päivänä Jeesus sanoo armahdetuille: ”Tulkaa minun Isäni siunaamat ja omistakaa se valtakunta, joka on perustettu jo maailman alusta teitä varten.” Kuten hääkutsu-vertauksessa todetaan, Jumalan lasten ja Jumalan valtakunnan jäsenet ovat suurelta osin :”rampoja, raajarikkoja, köyhiä kerjäläisiä”, mutta armosta autuaita.

Armo ei kuitenkaan ole mitään ”halpaa kamaa”, sillä Jeesus on maksanut täysimittaisen ihmiskunnan lankeemuksen Golgatan ristillä. Siksi vanhat uskovaiset sanoivat, että ”vanhurskauden vaate on kudottu kaidoissa kangaspuissa Golgatan vuorella”. Siksi armahdettujen syntisten ei ole lupa kerskua muusta kuin ”ristin armosta”.

Varhaisheräyksen isä Suomessa kirjoitti: ”O armo ja rakkaus suur, jolla Jeesus meitä taluttaa juur. Hän neuvoillaan opastaa uskoviaan, jotka kulkijat vieraan on maan. Hän lyöpi ja tukee, Hän riisuu ja pukee. Hän lymyy, vaan ilmestyy taas. Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks, mutta tyhjän ja köyhän myös täyttääpi Hän juuri armonsa rikkaudella. Hän sumuhun kätkey, vähäiseksi hetkeks, mutta paistaa taas kirkkahana.”

Armosta osalliset rientävät levittämään armon sanomaa. He haluavat, että kaikki saavat kokea, miten suloinen Herra meillä on: ”Armon lapset riemuitkaa, soittakaa ja laulakaa. Kiitos tuokaa Herralle, Pelastuksen tuojalle!” Aamen.