Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:222475 kpl

KATOAVAT JA KATOAMATTOMAT AARTEET

Luukas 16: 19-31.
**********************

Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.”(Ps. 49: 17-18)

Rukous: ”Siis kiitos, Herra laupias, nyt lakkaamatta aivan, kun Sinä meille sanassas osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken, Sun sanas saatuansa; Tään kalliin aarteen jokainen, saa pitää omanansa.”(V.v.162: 7)

Meillä on tänään saarnan aiheena ”katoavat ja katoamattomat aarteet”. Tekstit puhuvat ajallisesta rikkaudesta ja taivaallisesta aarteesta. Jeesus oli vuorisaarnassa varoittanut, ettei kannata kerätä sellaista tavaraa, jonka koi syö, ruoste raiskaa ja, jonka varkaat voivat varastaa. Sen sijaan Jeesuksen mukaan : ”vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa, ja missä eivät varkaat murtaudu sisään ja varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.”(Matt. 6: 20-21)

1950-luvulla Askolassa oli kirkkoherra, joka jokaisen tekstin jälkeen lisäsi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti!” Silloin elettiin toisenlaista aikaa kuin nykyään. Suurin osa kansasta otti vakavasti Jumalan Sanan ohjeet. Me kaikki tiesimme, että tuo kirkkoherran käyttämä sana oli totista totta. Se oli ainut pysyvä ja muuttumaton asia. Olihan Sanassa myös todistettu, että Herra on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, eivätkä Hänen vuotensa lopu. Nykyisin ei jumalanpalveluskaavakaan pysy muuttumattomana, vaan joka pyhä voi joutua muutosten huminaan.

Päivän tekstit kaikki puhuvat siitä, että omaisuutta ei voi viedä hautaan mennessään, vaan kaikki lähtevät yhtä alastomina kuin ovat tulleet äidin kohdusta. Siionin laulaja toteaa: ”Niin köyhät kuin myös rikkahat, mahtavimmat hallitsijat: ne kaikki tuoni poies vie, kaikkein edess´ on kuolon tie. Myös ihmisten antamat kunniapokaalit jäävät tänne.

Mikä on katoamaton aarre, jonka voi tallentaa taivaaseen? Onhan toisaalta sanottu, että ihmisen ansio on Jumalan edessä kuin ”saastainen vaate”. Jumalalle kelpaa vain se vanhurskaus, jonka Jeesus ansaitsi meille Golgatan ristinpuulla. Yksinkertaistettuna : jos Jeesus on sydämesi asukas, silloin sinulla on aarre, joka on taivaassa Isän oikealla puolella. Siellä on myös Puolustajasi, Pyhä Henki.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kertoo köyhästä Lasaruksesta. Lasarus-nimi on kuulemani mukaan suomeksi; ”Jumala auttaa”. Lasarus istui rikkaan miehen oven vieressä, mutta tämä ei auttanut kerjäläistä. Vain koirat osoittivat myötätuntoa sairaalle miehelle. Sitten osat vaihtuivat. Köyhä mies kuoli ja enkelit veivät hänet ”Aabrahamin helmaan”. Rikas mieskin kuoli ja hänet haudattiin. Jälkimmäisessä tapauksessa varmaan oli haudan partaalla paljon kehujia ja ihailijoita rikkaan menestykselle. Jumala näki hänessä kylmän ja kovan sydämen. Se tosin murtui, mutta liian myöhään. Ajan rajan tuolla puolen ei ole enää mahdollisuutta tehdä parannusta ja muuttaa elämän tapojaan. Siellä ei enää ole armoa, koska armonaika on mennyt turhuutta kootessa. Eräällä uskovalla ystävälläni oli puusta tehty seinäkello. Viisarien yläpuolelle tekijä oli kohokirjaimin laittanut sanan: Armonaikaa. Se muistutti ystävääni ja hänen ystäviään kalliista ajasta, jonka Jumala kullekin antaa oman aivoituksensa mukaan.

Ne taivaalliset aarteet, jotka Jumala tahtoo meille lahjoittaa on lausuttu I Kor. 13:13: ”Niin pysyvät nyt nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.” Niistäkin vain rakkaus kantaa yli kuoleman virran. Rakkaus ja Jumalan armo kantavat meitä täällä ja vievät yli Jordanin Luvattuun maahan. Usko ja toivokin jäävät tänne. Mutta täällä ajassa nekin ovat välttämättömiä aarteita. Vanhan virren sanoin: ”Jeesus, paras aarteeni, vain sua kaipaa sieluni. Nimeni on kirjassasi, muusta en mä huolikaan, kun sä olet mulla vaan.” (V.v. 321:1) Aamen.