Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:222486 kpl

Taivaan kansalaisena maailmassa.

Johannes 16:5-15
******************

Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä. Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä. Mutta he niskoittelivat ja saaattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä”. (Jes.: 63: 8-10; 1938)

Rukous: ”Taivaaseen käy matkamme, maa ei viihdyttää saa meitä. Kaanaanmaahan kuljemme koleoita korpiteitä. Täällä täytyy taivaltaa, taivaassa on isänmaa./Taivaaseen mua ainiaan Herran sana kehoittaapi. Siellä levon autuaan köyhä vaeltaja saapi. Herran armosta mä saan päästä taivaan kunniaan. / Taivaaseen mua kehoittaa lahjat pyhät Herran pöydän. Siinä taivaan tavaran sielun ravinnoksi löydän, kunnes häissä Karitsan sitä nautin ainian.” (V.v.:620: 1, 3-4)

Minä kuulun siihen sukupolveen, joka ei ole paljon matkustellut. Me ennen sotaa ja sen jaloissa syntyneet elimme nuoruutemme ja osan aikuisuuttamme taloudellisesti hyvin rajoittuneissa puitteissa. Rakensimme vanhempiemme kanssa uutta kotia vieraissa oloissa menetetyn kodin jälkeen. Ensimmäinen matkamme oli pakomatka, emmekä saaneet juuri mitään mukaamme vanhasta kodistamme. Toisessa lähdössä sisareni kuljetti yhtä lehmää. Juna, joka meitä kuljetti kauemmas Suomeen oli varsin synkeä muisto. Istuimme jossain härkävaunun lattialla.

Onnellisia matkoja lapsuudessa ja nuoruudessa teimme ”suuriin seuroihin”. Yleensä niitä oli Helsingissä Fredrikinkadulla esimerkiksi pääsiäisenä. Sitten tulivat ”suviseurat”, jonne matkustettiin ns. ”seurajunassa”. Taisin olla 8 v., kun veljeni kanssa, joka on 4 vuotta minua vanhempi kuljimme läpi seurajunan ja lauloimme paperille kirjoitettua uutuuslaulua: ”Jumalan rauhaa rinnassansa”; mennen ja tullen. Yleensä meillä oli omat eväät matkassa, mutta tarkoituksemme olikin mennä kuuntelemaan Jumalan sanaa. Meitä lapsia huvitti kun jotkut vanhukset etupenkeillä ikäänkuin söivät sitä Jumalan sanan ”rieskaa”. Suu kävi siihen malliin.

Lukioaikana sain matkustaa kahtena kesänä Ahvenanmaalle. Ensin pienessä höyrylaivassa, myöhemmin myös lentokoneessa. Vasta vuonna 1977 sain tehdä pitkän ulkomaanmatkan, kun menin uskonnonopettajien kanssa ”Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusretkelle” Espanjaan. Sekin matka epäonnistui , koska ilma oli kylmä ja vilustuin pahasti. Jouduin myös olemaan yksin , koska lähtiessä ei ollut ketään tuttua mukana, ja olin joukossa numero 13.

Ensimmäisillä matkoilla tein virheen siinä, että kasasin paljon vaihtovaatteita ja muuta tavaraa matkalle, jolloin laukun kantaminen oli raskas eikä voinut ostaa juuri mitään tuomisia kotiin. Eikä retken suunnittelija ollut varannut paljon aikaa lepopaikkoihin. Nyt vanhempana lähdimme vähin varustein ja pyörillä varustetulla vetolaukulla matkan tekoon.

Tässä iässä emme enää matkustele paitsi lääkäreihin ja sairaaloihin. Kelan kyydillä.

Päivän evankeliumi kertoo, mitä ohjeita Jeesus antoi oppilailleen taivaaseen matkustamista varten. Jeesus sanoi, että Hän menee edeltä ja valmistaa seuraajilleen kodin Isän valtakunnassa. Jeesus lupasi lähettää Pyhän Henkensä matkaoppaaksi omilleen. Kun opetuslapset ikävöivät Jeesusta, Jeesus lupasi olla heidän kanssaa joka päivä maailman loppuun asti. Heidän ei tarvitse puristaa itsestään oppia maailmalle, sillä Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin sekä vanhurskauden. Synnin, koska maailma ei usko Jeesukseen ja vanhurskauden, koska Jeesus ei ole enää sitä näyttämässä. Pyhä Henki näyttää myös tuomion, koska maailman ruhtinas on jo tuomittu. Jeesus sanoo vielä, että tämä Pyhä Henki, joka on siis Isän sekä Pojan Henki, johdattaa uskovat kaikkeen totuuteen ja ilmoittaa myös mitä on tulossa.

Ennen näitä lupauksia, Jeesus ilmoitti, että täällä vieraassa maailmassa taivaan kansalaisilla on ahdasta olla. He kokevat vainoa ja pilkkaa. Tästä kertoo myös vanha Siionin laulu: ”Matkalla me oomme täällä, kulkein kohti kotia, vaikk´ on monta vastust´ täällä, Jeesus ompi turvana./Hengelliset sota-asut olkoot aina valmiina. Vihollinen alat´ ampuu, mihin itsemme käännämme. /Taistelkaa vielä vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kaikumaan.” (V.Sl. 72: 1,7,10) Laulun kirjoittaja on lainannut Paavalin kirjeestä Efesolaisille.

Apostoli neuvoo kirjeessään: ”Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”(Hebr. 12: 1-2)

Nyt, jälkikristillisenä aikana, meidän uskovien on joka hetki rukoiltava Jumalan Pyhää Henkeä avuksemme, sillä ajan kaaoksen keskellä joudumme helposti harhaan. Monet ovat jo joutuneet. Aamen.