Valkeitten vaatteiden sunnuntai

Johannes 20: 19-31
**********************

”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa! Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jes. 43: 18-19; 1938)

Rukous: ”Kuolleista noussut kuningas, synnistä meidät nosta. Armahda meitä Laupias, ja päästä ahdingosta! Yhdessä anna taistella ja toisiamme rohkaista matkalla taivaan riemuun.”(V.:89:7)

Tämän sunnuntain toinen nimi on ”Ylösnousseen todistajia”. Alkukirkon teemana oli kuitenkin tämä antifonissa mainittu lause: ”Halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos olette maistaneet, että Herra on hyvä.” (I Piet. 2: 2-3) Kirkon pääsiäiseen oli nivottu kastejuhla, jonka jälkeen uskovat lähtivät elämään ”uutta elämää” Kristuksen kanssa. He opettelivat Jumalan sanan neuvojen mukaista elämää uudessa ja puhtaassa elämässä; ”synnin poispanijoina”. Idea on lausuttu myös Augsburgin tunnustuksen kohdassa parannus. Kasteen juhlassa pukeuduttiin valkoiseen vaatteeseen kuten vieläkin. Myös kasteen vahvistamistilaisuudessa, jota kutsutaan konfirmaatioksi puetaan nuori valkeaan pukuun (alba).

Vanhan Testamentin tekstissä Herra puhuu palvelijansa Jesajan kautta, että Jumalan valittu kansa on todistaja Jumalan suurista teoista. ”Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.”(Jes. 43: 10b-11)

Epistolateksti alkaa ihanasti: ”Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, , joka on maailman voittanut: - meidän uskomme”. (I Joh. 5: 4) Teksti päättyy myös selkein sanoin: ”Jolla on Poika, sillä on elämä, jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” (jae 12)

Päivän evankeliumissa Johanneksen mukaan vahvistetaan epäileväisten opetuslasten uskoa. Jeesus tulee heidän keskelleen ja toivottaa rauhaa. Sitten Jeesus puhalsi oppilaittensa päälle ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki, joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Näin Jeesus lähetti evankeliumin syntien anteeksisaamisesta kiertämään ”uskosta uskoon.” . Tuomas ei ollut mukana ja sanoi, ettei hän usko ennenkuin näkee.(Tais olla suomensukuinen). Toisena sunnuntaina Tuomaskin sai kohdata elävän Herran. Kertomus päättyy huudahdukseen: ”Minun Herrani ja Jumalani.” Johannes päättää tekstimme sanoihin: ”Tämä on kirjoitettu, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä”.

Jumalan kansaa olemme mekin, tämän ajan uskovat. Mekin saamme todistaa Herrastamme, että Hän elää ja voittaa vieläkin meidän uskomme kautta lapsia Jumalalle. Aamen.