Jeesus, kiusausten voittaja.

Matteus 4: 1-11
*******************

”Käykäämme uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.”(Hepr. 4:16; 1938)

Rukous: ”Oi Jeesus, auttaja, ja armon antaja, syytönnä synnit kannoit, elämän meille annoit. Nyt elät taivaassasi ja hoidat omiasi./Suo mulle uskoa, mua holhoo heikkoa. Sä mulle Henkes anna ja armos lahjat kanna; ja niillä sielu täytä, hyvyytes suuri näytä./Sä Lunastajani, mun Vapahtajani, mua nyt ja aina auta, suo autuus armos kautta. Suo viime sota voittaa, kun lähtöhetki koittaa.”(V.v. : 320: 1,4,7)

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain tekstit ovat kaikki hyvin keskeisiä uskomisen ymmärryksen kannalta. Varsinkin tämän ensimmäisen vuosikerran tekstit. Vanhan Testamentin teksti kertoo alkuihmisten syntiinlankeemuksesta ja kiusauksen luonteesta. Siinä on kysymys jokaisen ihmisen tilasta, missä sielujen vihollinen eli Saatana herättää epäuskon viattomien ja sinisilmäisten ihmisten sisimmässä. Hän kysyy: ”Onko Jumala todella sanonut (=tarkoittanut) ettei saa syödä siitä puusta.” ”Ei, vaan hän tietää, että tulette hänen kaltaisekseen kun syötte.” Epäuskon seurauksena tulevat kaikki rangaistukset, ero Jumalan onnellisesta Eedenistä, kivut, sairaudet ja väkivalta. Augustinuksen ja Raamatunkin mukaan ihmisestä tulee rauhaton ja hänen sisämpäänsä leimaa syvä ikävä parempaan. Ihminen huomaa olevansa alasti, avuton ja pahaan taipuvainen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Ylimmäisen Pappimme Jeesuksen työhön syntisen ja langenneen ihmisen auttamiseksi. Hän mainitsee armoistuimen, jonka luokse voi aina mennä, kun synti painaa ja tekee hitaaksi. Toisessa kohdassa sama kirjoittaja puhuu uskottavasti Jeesuksen verestä, jonka avulla syntinen pääsee takaisin Jumalan yhteyteen. Hän sanoo myös, että Jeesuksen veri on edellytys anteeksisaamiseen. Hänellä on kokonainen luku esimerkkejä siitä, miten ihmiset ovat pelastuneet uskon kautta. Heprealaiskirje kannattaa lukea huolellisesti läpi, ettei uskomme perustuisi pelkkään höttöön.

Päivän varsinaisessa evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen paastosta ennen julkista toimintaa. Hänen paastonsa erämaassa kesti 40 päivää ja yötä. (Israelilaisten erämaavaellus kesti 40 vuotta, joka tarkoittanee yhden sukupolven ikää) Sielujemme vihollinen koetti tosissaan saada Isälle kuuliaisen Pojan lankeamaan syntiin, jotta Hänen lunastustyönsä olisi valunut hukkaan meidän kannaltamme. Hänellä oli nämä kolme ehdotusta: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi.”, ”Jos sinä olet Jumalan Poika niin heittäydy alas (pyhäkön harjalta) sillä kirjoitettu on: ´Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta´ja ´he kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi” ja vielä tämä valhe: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”

Kysymyksistä huomaamme, mitä kiusaus on. Me huomaamme myös, että Saatana osaa hyvin Raamatun sisältöä. Hän käyttää täsmäaseita uskovaisiin tänäkin päivänä. Raa´asti, seurauksista välittämättä. Jeesus vastasi Jumalan sanalla: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”.

”Jeesus oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä”, ja :”Hän oli kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti” (nämäkin hepr.kirjeestä). - Emme tiedä, mutta luulen, että nykyaikana on paljon monimuotoisempia kiusauksia, joiden verkkoihin varsinkin lapset ja nuoret joutuvat, jos heillä ei pienestä pitäen ole uskovaisten turvaverkkoja ja tukia. Mutta myös aikuisilla, jopa vanhuksilla on vaarallisten ja likimain kristillisen uskon näköisiä liukastumiskiusauksia. Sokeat taluttajat vievät niin syviin kuoppiin, ettei sinne enää valo kajasta. Kun Jumalan lapset pyytävät pikaiseen parannuksen tekoon, kuiskuttelee Saatana korvaan: ”Älä vielä, pelastuihan se ryövärikin ristillä!” Jokaiseen houkutukseen kannattaa vastata: ”Mene pois saatana, sillä Herraa, sinun Jumalaasi pitää sinun kunnioittaman ja Häntä ainoata palveleman.” Sillä aika ja maailmankaikkeus ovat Jumalan käsissä.

Virren kirjoittaja mainitsee Jeesuksesta mm.:”Hän on turva turvattoman, Hän on apu kiusatun, lohduttaja vaivatun. Jos mä vuoksi huolettoman, vaelluksen horjahdan, toivon Hänen nostavan.” Tähän ajatukseen yhdymme oman paastonaikamme alussa. Aamen.