Jeesus herättää uskon.

Matteus 8: 5-13
******************

” Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, ensin juutalaiselle, sitten myös kreikkalaiselle”(Room. 1: 16; 1938)

Rukous: ”Suo mulle usko armostas, se kallis lahja taivaan, niin että täällä suojassas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja veljeäni armahtaa. Näin eläissä ja kuollessa suo apua, ja karkoita pois kiusaaja.” (V.: 296: 3)

Tämän sunnuntain aihe on: ”Jeesus herättää uskon!” Tähän voisi heti alleviivata, että uskon herättäminen ihmisessä onkin vain ja ainoastaan Jumalalle mahdollista. Me ihmiset, varsinkin vanhemmat olemme usein rukoilleet uskoa jollekin ystävällemme tai sukulaisellemme, ja yrittäneet olla kätilöitä uskon synnyttämisessä, mutta varsin usein täysin epäonnistuneet, jopa saaneet aikaan vahinkoa.

Monet Raamatun luvut ja Jeesuksen vertaukset kertovat Jumalan elovainioista ja puutarhoista, missä ihmiset tekevät työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Oikeastaan me olemme juurikin saaneet elämän lahjan, että voisimme palvella saamillamme lahjoilla Herraa ja lähimmäisiämme. Järki, kädet ja jalat, silmät ja korvat on annettu meille siksi, että Herra voisi käyttää niitä rohkaisemaan ja vahvistamaan Jumalan sanan neuvoilla toisia taivaan matkamiehiä. Mutta se alku, se uskon herättäminen ja synnyttäminen sydämissä on ihmiselle mahdotonta. Siihen tarvitaan Jumalan Pyhä Henki ja Jeesuksen paimenääni.

Päivän evankeliumi kertoo roomalaisesta sotapäälliköstä, joka osasi tulla hädässään pyytämään apua Jeesukselta. Hänellä täytyi olla tieto Jumalan elävästä Sanasta sekä sydämen nöyryys. Ennen tuota tapahtumaa, Jumalan Henki oli alkanut tehdä työtä sotapäällikön sydämessä.

Vanhat kristityt, joita yhteen historian aikaan kutsuttiin pietisteiksi alkoivat puhua kahdenlaisesta uskosta. He halusivat nimittää niitä pään ja sydämen uskoksi. Pään usko tarkoitti sitä, että ihminen on kuullut ja lukenut Jumalan sanaa sen verran, että hän tietää pelastuksen periaatteet, mutta ei anna niiden vaikuttaa muutosta eli parannusta elämänkatsomukseensa. Sydämen usko tarkoittaa sitten sitä, että tieto on muuttunut uudeksi elämäntavaksi, missä aletaan nöyrästi rukoilla: ”Anna mulle uusi mieli, uudet korvat ,uusi kieli.” Roomalainen sotapäällikkö tuli Jeesuksen luo, koska hänellä oli hätä, hätä palvelijan sairaudesta, mutta hätä myös siitä, ettei hän itse osannut auttaa, vaan oli avuton asemastaan huolimatta.

Pietistit perustivat mm. rippikouluja sen vuoksi, että he halusivat auttaa nuorisoa ymmärtämään uskon asioita. He olivat huolissaan siitä, että monet vanhemmatkaan, vaikka olivat vieneet lapsensa kasteelle, eivät kuitenkaan osanneet kasvattaa heitä Kristuksen neuvon mukaan. Jopa kirkkokin opetti, että pysymällä kirkon jäsenenä voisi pelastua. Monet kuvittelivatkin, että kun osasi ulkoa joitakin opinkappaleita ja kävi silloin tällöin ripillä ja kirkonmenoissa, voisi olla varma pelastuksestaan.

Jeesus herättää uskon, toivon ja rakkauden. Ne kolme ovat kristinuskon peruselementtejä. Siksi kysymme tänään itseltämme: Onko Jeesus saanut herättää meissä elävän uskon, uskon, joka toimii rakkauden kautta? Kysymme vielä: onko meillä elävä toivo, mistä apostoli Pietari puhuu kirjeensä ensimmäisessä luvussa. Hän kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” Eli onko sydämessä nyt taivastoivo ja ikävä Isän kotiin?

Jos sydämessä on Jeesuksen herättämä usko, on meillä myös halu tunnustaa uskoamme epäuskoisen maailman edessä, kuten apostoli sanoo päivän epistolassa: ”En minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä sen Jumalan voima – ja oman elämäni voima. ” Aamen.