Uudenvuodenpäivä

Luukas 2:21
*****************

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”(Hepr. 13:8)

Rukous: ”Jeesus, salli nimes sun olla tunnussananamme. Kautta vuoden aljetun olkoon nimes lippunamme, uskovilla kaikilla, Herran liittolaisilla. / Jeesus, anna nimehes meidän tehdä kaikki työmme. Jeesus, siunauksehes kätke päivämme ja yömme. Kirkasta sun sanasi meille tiemme oppaaksi.”(V.v. 38: 1,4)

Sana ”uusi” on monelle pelottava sana. Me yleensä turvaudumme vanhaan ja koettuun. Aivoihimme on muodostunut tallattuja teitä, joita osaamme kulkea ja suunnitella. ”Uusi” voi johtaa mihin tahansa tuntemattomaan. Kun ihminen tulee vanhaksi, hän ajaa esimerkiksi autolla yleensä niitä reittejä, joita hän on ennenkin ja usein ajanut. Tutuilla teillä tietää etukäteen, mitä minkäkin mutkan takana on odotettavissa. Tietää myös, missä ovat hirvien ja peurojen yleiset kulkureitit. Liikennemerkit ohjaavat myös esim., missä on lapsia ja kouluja.

Raamatussa (,joka on meidän uskovien navigaattori) ei puhuta uudesta vuodesta. Tämä päivä on Jeesuksen nimipäivä. Jeesus ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimeksi Jeesus, sillä Hän tuli Vapahtamaan ihmiset synnistä ja Lunastamaan meidät vanhurskaan Isänsä edessä. Vanhat suomalaiset uskovat ovat käyttäneet Jeesuksesta nimeä Vapahtaja. Se tuntuu tutulta ja turvalliselta nimeltä. Aika mielenkiintoista on, että Mooses ei saanut viedä kansaa Jordanvirran yli Luvattuun maahan, vaan siihen tehtävään Jumala valitsi Joosuan, joka nimi tarkoittaa samaa kuin Jeesus.

Kyllä Raamattu mainitsee sanan uusi siinä yhteydessä, että aikojen lopussa ”Jumala luo uuden taivaan ja maan, missä vanhurskaus asuu.”. Silloin vasta oikeasti alkaa ”uusivuosi”. ”Kaikki vanha on kadonnut ja katso: uusi on sijaan tullut”. Sitä ”uutta vuotta” me sekasorron aikakauden uskovat odotamme. Me rukoilemme hartaasti Jeesuksen toista tulemista.

Juutalainen ympärileikkaus poikalapsille vastaa uuden liiton kasteen sakramenttia. Yhden viikon vanhana emme yleensä täällä Pohjolassa kasta lapsia, vaan noin kahden kuukauden iässä. Silloin äitikin on jo toipunut synnytyksestä.

Vanhat suomalaiset uskovat puhuivat ”viiden kirjaimen kristillisyydestä”. He lausuivat Jeesuksen nimen viidellä kirjaimella ja tarkoittivat, että heissä itsessään ei ollut mitään kehumista, vaan, että Jeesus oli heille kaikki kaikessa, ensimmäinen ja viimeinen, alfa ja omega. Jeesuksen varassa oli koko heidän uskalluksensa. Lauluntekijä mainitsee: ”Jeesus- nimi kallein on, Jeesus-nimess´ voima on, siin´ parannusta saarnataan, synnit anteeks´ annetaan./ Elämässä, kuolossa Jeesus-nimen turvissa risti riemuin kannetaan, synnit anteeks´ annetaan.”(Helmi M.)

Meille on opetettu, että Vihollinen (Saatana) ei pelkää mitään muuta kuin Jeesuksen nimeä. Niinpä viimeisten kiusausten tullessa ennen kuolemaa pääsemme turvassa lähtemään, jos huulillamme on Jeesuksen nimi. Vieläpä monien vuosikymmenten kilvoittelun jälkeen sielunvihollinen tulee pelottelemaan, ettet sie pääse perille taivaan kotiin, koska olet ollut huono äiti, isä, lapsi tai kuka tahansa. Jeesuksen nimessä voimme ajaa hänet pois ja astua rauhassa yli ”Jordanin virran” luvattuun maahan.

Jeesus itse kehotti myös rukoilemaan Isäämme Hänen nimessään. Me panemme kädet ristiin, eli rukoilemme Jeesuksen ristin turvissa ajallisia ja iankaikkisia tarpeitamme Kaikkivaltiaalta Isältämme.

Uudenvuoden saarnan voimme päättää vanhan virren sanoi: ”Jeesuksen nimeen vallat maan ja taivaan joukot taipuu. Ja helvettikin mahdissaan sen nimen kuullen vaipuu. Ja alla tämän taivahan ei löydy muuta nimeä mi pelastaa voi synnistä kuin nimi Jeesuksemme.”(V.v.:39:2) Aamen.