Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:281721 kpl

Joulusaarnat

1. Joulu (Luukas 2: 1-20)

2. Tapaninpäivä (Matteus 10: 16-22)
*****************************

Lyhyesti sanottuna: Joulu kertoo Jumalan rakkaudesta ja Tapaninpäivä ihmisen pahuudesta.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”(Joh. 3: 16)

Rukous: ”Joulun suuri Kuningas, rauhaa meille anna! Voita suuri kunnias, käsilläs meit´ kanna! Niinkuin makaat seimessä, nöyryytä niin meitä vaeltamaan Hengessä, käymään rauhan teitä!”(V.SL.:20:1)

Nykyään on paljon ihmisiä, jotka saivartelevat joulun historiasta. Tosikristittyjä, jotka uskovat Raamatun kertomukset sellaisenaan on vähän. Kristinuskon nimi pitäisi oikeastaan olla Kristus-usko, koska Jeesus on kristillisyyden keskeinen persoona, jota ilman ei olisi mitään eikä ketään. Uskonnoissa yleensä on kysymys tiestä, joka lähtee kulkemaan toivottomuuden tilasta, pitkin uskonnon viittaamaa tietä, parempaan ja täydellisempään onnen tilaan eli takaisin Eedenin paratiisiin, josta ihmiskunta aikanaan sai häädön lähtiessään kulkemaan synnin tietä. Jeesus on ainoa tie takaisin Eedeniin, eli iankaikkiseen elämään Jumalan luona.

Esimerkiksi maallistunut luterilaisuus, jota edustavat Pohjoismaat, varsinkin oma maamme Mikael Agricolasta lähtien, on unohtanut paljolti puheissa ja saarnoissa joulun evankeliumin keskeisen asian, sen, että Jumala syntyi ihmisen muotoon vapahtaakseen ihmiskunnan synnin alta ja vallasta. Olennaista ei ole se, miten ja milloin joulu syntyi. Pääasia siis on se, että Jeesus syntyi Pyhän Hengen voimasta ja tahdosta.

Joulupäivän evankeliumissa apostoli Johannes kertoo varsinaisen totuuden, nimittäin sen, että Jeesus oli jo ennen maailman luomista se Sana, jonka kautta ja, jolla Jumala loi kaiken näkyväisen ja näkymättömän luomakuntansa. ”Me katselimme Hänen kirkkauttansa, ja katso, Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Johannes toteaa myös, että ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä, koska heidän tekonsa ovat pahat, eivätkä he siedä valkeuteen tulemista. Me, myöhemmän ajan Kristukseen uskovat voimme todeta, että tuo pimeys, joka Jeesuksen ensimmäisen syntymän aikana oli pimeää Rooman valtakunnan sekauskontojen aikana, sakenee vain sakenemistaan. Siksi odotamme kiihkeästi Jeesuksen toista tuloa kunniassa ja kirkkaudessa.

Joulu on monelle ns. kristityllekin vain tunnelmallinen juhla juhlien seassa. Vanhat joululaulut sentään vielä ylistävät Herramme syntymäjuhlaa ja sen merkitystä. Tarkkaavaiset ovat huomanneet, että joistakin lauluista on riisuttu niitä säkeistöjä, joissa mainitaan Jeesuksen nimi. Esimerkkinä voi mainita laulun: ”Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella”. Tässä ovat ne hyljätyt säkeistöt, joissa sanotaan: ”Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme./Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat: autuuden ja anteeks annon, kaikki taivaan tavarat./Anna, Jeesus, taivaan valon, tulla sydämihimme, sytytellä Hengen palon. Siunaa Jeesus joulumme.”

Tapanin päivä kertoo oikean saarnan vaikutuksesta tekopyhiin. He alkavat vihata totuudenpuhujaa. Stefanos oli alkuseurakunnan yksi diakoneista, jotka auttoivat köyhiä, rampoja ja sairaita, yhteisöjen eristämiä ihmisiä. Stefanos puhui suoraan sydämien kovuudesta, siitä, miten jo kaukaiset sukulaiset olivat tappaneet profeettoja, jotka vaativat parannusta välinpitämättömyydestä, itsekkyydestä ja valheellisesta elämästä. Mutta kaikkein kiivaimman käsittelyn hän sai , kun mainitsi Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella. Juutalaisen uskon mukaan Jumalan oikealla puolella seisova oli Jumalan neuvonantaja. Kyllä varmaan syyllisyys viattoman Jumalan Pojan tappamisesta ristinpuulla kosketti eniten hurskaiksi tekeytyvien hengenmiesten omaatuntoa. Sitten kivet alkoivat sinkoilla kohti totuudenpuhujaa.

Jeesus oli sanonut: ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaassa.” Stefonos tunnusti Jeesuksen nimeä rohkeasti ja luotti siihen, että Jumalan Henki alkaa vaikuttaa noissa tappajahenkisissä uudenlaista ajattelua. Ainakin yhdessä, joka myöhemmin tunnetaan ”pakanain apostolina”. Kuollessaan Stefanos vielä rukoili samoin kuin Jeesus ristillä, että Herra antaisi anteeksi noille vihaajilla, koska he eivät tienneet tai tahtoneet tietää, mitä tekivät.

Meidän tai myöhempien sukupolvien kristityillä saattaa olla edessä sama kohtalo kuin Jeesuksella ja Stefanoksella. Mutta muistelemme alkuseurakuntien historiaa ja siunaamme heidän todellista esikuvaansa marttyyreinä. Heille on luvattu kruunu taivaassa, voittopalkinto uskollisuudesta Herralle. Mekin haluamme siihen jouluun, missä ei enää tapeta eikä sodita, kuten laulun tekijä kirjoittaa: ”Kun sota soipi maallinen, on lohtu voimakas, Saalemin loisto, laulu sen, sen suku autuas. Ei rannalla tään maailman oo rauhaa, lepoa. Prempaan maahan halajan. Jeesuken keralla.” Aamen.