Kuninkaasi tulee nöyränä.

Matteus 21:1-9
*****************

”Kuka on kirkkauden Kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.”(Ps. 7)

Rukous:”Käy, Herra Jeesus, luokseni. Tee sydämeeni majasi. Sä sinne armo, autuus tuo, Sun asuntos sen olla suo. Mua iloon taivaan johdata, ett´ luonas saan ain asua. Jo kohta Herra saapuukin. Niin amen, Jeesus rakkahin.”(V. 2: 5)

Nykyisin on usein sanottu: ”Aloitetaan puhtaalta pöydältä”. Sillä varmaan tarkoitetaan, että unohdetaan vanhat erimielisyydet ja jatketaan sovussa asioitten käsittelyä tai yhteiselämää. Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan voi unohtaa menneitä. Esimerkiksi historiaa ei voi pyyhkiä pois, vaan uusi rakentuu vanhan perustuksen päälle.

Yksi poikkeus kuitenkin on. Jos Jumala antaa anteeksi synnit Poikansa ansion tähden, Hän ei ikinä muista niitä syntejä. Ne on heitetty armon mereen. Siitä on joskus sanottu, että ”pirullakaan ei ole niin pitkää kauhan vartta, että hän voisi onkia anteeksiannettuja syntejä.” Herran kanssa asioitaessa voimme aina aloittaa puhtaalta pöydältä, joka päivä.

Adventtina alkaa uusi kirkkovuosi. Evankeliumi kertoo Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Betfagen kohdalla Jeesus käski opetuslapsiaan hakemaan nuoren varsan, jolla kukaan ei ollut ratsastanut. Jeesus ei siis ratsastanut korskean siniverisen kanssa vaan matalalla aasin selässä. Otsikkomme onkin: ”Kuninkaasi tulee nöyränä”. Kertomus etenee siten, että suuri väkijoukko tervehti Siionin Kuningasta palmunoksin ja tielle levitetyin vaattein ja lauloi: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!”. Väkijoukossa lienee ollut lapsiakin, joitten kirkas laulunääni aina koskettaa sydäntä, luulen, että varsinkin Taivaallisen Isämme sydäntä. Kolmannen vuosikerran tekstissä (Luukkaan mukaan) fariseukset kielsivät lapsia laulamasta, mutta Jeesus sanoi: ”Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

I Adventtiin sopiva teksti on myös tuo tuttu: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni, ja avaa oven, niin minä tulen hänen tykönsä, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Kunnian kuningas laskeutuu alas, ihan syntisen tasolle ja puhuttelee häntä rakkaudella ja armolla. Nyt juuri on se aika, kun elämme pimeyden keskellä henkisesti ja hengellisesti. Myös pimeään väsynyt luonto odottaa uutta kevättä.

Sielunvihollinen haastelee korvaamme, että pitäisi ensin siivota huone ennenkuin Kunnian Kuningas voisi sinne astua. Tähän kansallisrunoilijamme sanoo: ”En syntiturmelusta saa sielustani pois. En tuskaa, ahdistusta mä itse voittaa vois. Tyhjäksi merta luoda ja yöstä päivää tuoda; ei vaikeampaa ois.” Hän rukoilee, että Herra tulisi hänen sydämeensä ja tekisi siellä ihmetyönsä. Me uskovat tiedämme kokemuksesta, että kun Jeesus pääsee sydämemme huoneeseen ja ajatuksiimme, Hän itse puhdistaa ne omalla kirkasteellaan ja pääsemme vapaaksi synnistä ja kiusauksista. Voimme todella alkaa kirkkovuoden puhtaalta pöydältä. Aamen.