Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:224988 kpl

Tuomiosunnuntai

Matteus 25: 31-45
**************

Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on Hänen valtaistuimensa perusta. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.” (Ps. 9:8-9)

Rukous: ”Herra, huudan murheissani, riennä mulle avuksi. Turvaks tule tuskissani, pelasta mun sieluni. Etten joutuis kauheaan piinaan loppumattomaan, johon synti hukuttaisi, ellen armahdusta saisi./Ryövärin sä ristiltäsi autoit paratiisihin. Myöskin minut veressäsi ota iäks armoihin. Tuntea suo sieluni, että maksoit velkani. Kuoloni on kuoletettu, syntini on sovitettu.” (V.v.:276: 4,6)

Tuomiosunnuntaina olemme kuulleet monta lakisaarnaa. Jeesuksen ajan juutalaisuus on yksi lakiuskonto. Lakiuskonnon perusajatus on lyhyesti: ”Jos teet oikein, pelastut.” Lakiuskonto ei tunne armoa, vaan siinä vallitsee tyly karman laki, mikä tarkoittaa sitä, että ”paha saa palkkansa välittömästi”. Vanhin tunnettu laki on koston laki, mikä ilmenee selvästi Hammurabin laissa (v. 1700 e. Kr.) ”Silmä silmästä...”. Mooseksen laki (v. 1200 eKr.) sisältää jo käskyn rakastaa Herraa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseä. Juutalaiset kirjanoppineet kuitenkin selittivät lakia siten, että käskyt jäivät vähemmistöön ja kiellot kasvoivat yhä painokkaammaksi kehityksen myötä.

Kristityt katsovat tuomiosunnuntaita armon näkökulmasta. Malakia sanoo päivän tekstissä: ”Teille, jotka pelkäätte minun (Herran) nimeäni, on koittava vanhurskauden aurinko, ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte sisään ja ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.” (Mal. 4: 2) Vaikka Malakia on Vanhan Testamentin profeetta, hän on Pyhän Hengen silmillä nähnyt Herran suuren päivän ja sen, että silloin tapahtuu vanhurskas tuomio kaikille niille, joita Jeesus vuorisaarnan alussa kutsuu autuaaksi.

Pohjolan herätyssaarnaaja(L.L.L.) puhui mielellään armonvarkaista. Hänen herätysliikkeessään on usein mainittu siitä, että piru kääntää ihmisen lukutaidon siten, että jumalattomat etsivät Raamatusta tuekseen niitä paikkoja, jotka on tarkoitettu uskovaisille, ja uskovaiset eli syntejään katuvaiset ihmiset pelkäävät joutuvansa kadotukseen, koska maailman puristava katsantokanta heikentää toivon näköaloja.

Vanha Raamattu esittää Herran päivän ohjelman selkeästi. Kaikki, pienet ja suuret, merestä, maan alta ja päältä kutsutaan valkean valtaistuimen eteen tuomiolle. Kaikki polvet notkistuvat tuomarin edessä. Tuomio on lopullinen, ilman valitusoikeutta. Kirjat avataan. Jos nimi ei ole Elämän kirjassa, ihminen joutuu ”tuliseen järveen”. Meidät kaikki Kristukseen kastetut on kirjoitettu omalla nimellämme siihen kirjaan. Jos olemme pysyneet lapsenuskossamme, tai palanneet siihen ”tuhlaajapojan reissun jälkeen”, saamme kutsun: ”Tulkaa minun Isäni siunaamat, ja omistakaa se valtakunta, joka on perustettu teitä varten jo maailman alussa”. Kastevirressä lauloimme: ”Elämän kirjahan kun piirsit, oi Jeesus myös mun nimeni. Mun kuolemasta eloon siirsit, suo, etten vain mä hukkuisi. Ah, auta, ettei mikään vois, mua kädestäsi riistää pois.”(V.v.: 220: 4)

Synnistä armon kautta pelastetut Jumalan lapset odottavat Herran päivää. Silloin kaikki pahuus on kukistettu, viimeisenä kuolema. Kaikenlainen vääryys, valheen valta, toisten alistaminen, kiusaaminen, pilkka ja ilkeys, sota ja riita ovat sielunvihollisen työtä maailmassa. Saatana ja hänen palvelijansa heitetään tuliseen järveen, missä on itku ja hammasten kiristys.

Me odotamme ”uusia taivaita ja uutta maata, missä vanhurskaus asuu.” Me saamme nähdä Herramme kasvot ja nauttia Herran omien juhlariemua. ”Ei siellä enää muisteta, että on oltu sodassa. Ei turmeluskaan ahdista, vaan kaikk´ on tyyntä ja suloisaa.” Aamen.