Kahden maan kansalaisena.

Matteus 17: 24-27
****************

”Antakaa keisarille, mikä on keisarin ja Jumalalle, mikä on Jumalan”(Matt.: 22: 21)

Rukous:” Oi rakas Jeesus, suloinen, luo silmäs puolehemme. Sä auta, Herra armoinen, ja riennä turvaksemme. Me vaellamme vaaroissa, maailman myrskyilmoissa, keskellä vihollisten. / Sä pue heikot kulkijat sun matkavaattehellas, voitele silmät sokeat sun silmävoitehellas. Tuo sanas lyhty käteemme, kärsimysmuotos eteemme; aseta, Herra, aina.”(V.v.: 430: 6,8)

Raamatun kirjoituksissa on keskeisenä asiana matkanteko ja päämäärään pääseminen. Raamattu sekä Vanhan että Uuden Testamentin kertomuksissa antaa myös menetelmät eli keinot, miten päästään pisteestä A pisteeseen B. - Kun Jumalan Sana kaikenkaikkiaan on pelastushistoriallinen teos, tarkoittaa se, että siinä keskitytään vastaamaan ihmisen kaipuuseen päästä nykyisestä tilasta parempaan tilaan. Jumala antaa Sanansa kautta suuressa rakkaudessaan karttakirjan sekä ohjeet reimarien ja liikennesääntöjen lukemiseen. Kaikkein selvimmät säännöt onnistumiselle Jumala antoi jo Siinain vuorella matkanjohtaja Moosekselle. Nämä n. 1200 e.Kr. annetut käskyt kumoavat Hammurabin lain vuodelta 1700 e.Kr. ja antavat tilaa inhimillisuyydelle, jopa rakkaudelle. Jeesus sitten tiivistää käskyt kahteen käskyyn: ”Rakasta Herraa Jumalaasi kaikesta sielusta, voimasta ja mielestä ja lähimmäistä niinkuin itseäsi.” (Sma juutalaisilla) Lähimmäisen käsitteen Jeesus ulotti muihinkin kuin juutalaisiin kertomuksessa ”Laupias samarialainen”.

Pelastusta kaipaa sellainen ihminen tai kansa, jonka omat keinot eivät enää riitä elämiseen tai kuolemiseen puhtaalla omallatunnolla. Pelastusta ei tuoda tarjottimella sen paremmin kuin työpaikkaakaan, vaan ihmisen ja kansan on sitä etsittävä niinkuin nainen kadonnutta koruaan tai paimen kadonnutta lammastaan. Jumala on kuitenkin säätänyt sellaisen järjestyksen, että ihmisen tulee ensinnä tuntea oman syntisyytensä ennenkuin hän osaa etsiä pelastusta ja keinoa, miten päästä umpikujasta elämässä eteenpäin ja lopulta saavuttaa paremman tulevaisuuden.

Ihmisrakkaudessaan Jumala antoi meille ihmisparoille ainoan rakkaan Poikansa syntiemme sovittajaksi. Hän kuoli ristinpuussa ja kantoi meidän häpeämme. ”Häntä piinattiin, mutta hän alistui siihen. Niinkuin lammas keritsijänsä edessä hän ei suutansa avannut.” (Jes. 53) ”Hän oli kuuliainen Isälle hamaan ristinkuolemaan asti”(Hepr.) Samalla Jeesus antoi esikuvan meille, kahden maan kansalaisiksi haluaville.

Tämän päivän tekstit kertovat, miten kristityn tulee suhtautua kahden maan kansalaisuuteen. Jeesus ja apostolit neuvovat olemaan kuuliaisia esivallalle, jonka tulisi olla Jumalan asettama kansalaisten hyväksi. Kahdessa evankeliumitekstissä Jeesus kehottaa antamaan verot ”keisarille”, mutta samalla antamaan itsensä kokonaan Jumalalle, joka loi ihmisen kuvakseen. Käytännössä kristityt ovat koko historiansa ajan olleet ahkeria maansa rakentajia ja puolustajia. Kirkkohistoria kertoo, että heti ensimmäisellä vuosisadalla kristityt erottuivat muista ihmisistä Rooman valtakunnassa lähimmäisen rakkaudessa, uskollisuudessa ja ahkeruudessa. He auttoivat köyhiä ja kodittomia, leskiä ja orpoja, olivat uskollisia puolisoilleen eivätkä jättäneet lapsia heitteille. He olivat lujia uskossa vainojen keskellä ja kiinnittivät katseensa tulevaan Jumalan valtakuntaan, toiseen isänmaahansa. Sieltä vuoti heille myös voima, toivo ja rakkaus.

Tänään meidän on kysyttävä nykyisen pahan maailmanajan keskellä, onko meillä vielä ”käsi aurassa, sydän taivaassa” niinkuin vanhat suomalaiset ajattelivat. Onko meillä halu rukoilla itsellemme ja kansallemme kirkastuvaa aamunkoittoa ylhäältä. Onko meillä halu tunnustaa olevamme kahden maan kansalaisia ja rohkaista toisiakin pysymään uskossa jumalan lupauksiin. Tulee mieleen vanha hengellinen laulu: ”Sumusta maan ja ajan vaivoista, sen pauhuist´ usein toivon siivin lentää mun sydämeni uutta taivasta ja uutta maata näkemähän entää./ Siell´ompi armas Isän koti uus, siell´ kunniassaan Jeesus jallitseepi. Pois sielt´ on synti, poissa saastaisuus. Siell´ Herra kyyneleetkin kuivaileepi./ Mä erämaata saan nyt matkustaa. Vaeltaa synkkää, koleata rantaa. On määränäni autuaitten maa, miss´ levon luonaan Jeesus mulle antaa.” - Aamen.