Jeesuksen lähettiläät

Johannes 13: 16-20
*******************

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” (Joh.: 13:20, 1938)

Rukous: ”Ah, Herra, johda työtäs täällä, tee väkeviksi sanas saarnaajat. Sä anna heidän innokkaina, Sun työssäs olla uupumattomat. Kun valtakuntas sanaa saarnataan, niin saatanalta valta murretaan. /Lähetä Henkes toimiamme kirkoissa, kouluissamme johtamaan. Ja niissä nuorukaisiamme Sun kansas yhteyteen saattamaan, niin että uskolliset, hartahat sais seurakuntas heistä johtajat.” (V.v.: 183: 4,7)

Tämän päivän aihe ja evankeliumiteksti herättävät paljon kysymyksiä. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on: Vieläkö joukoissamme on Jeesuksen lähettiläitä? Kun sanotaan, että aikakautemme tavallisin tyyppi on itsestään puhuva ja huolehtiva ihminen, joka myös on kasvatettu laiskaksi lähtemään vieraisiin oloihin tai ihan läheisiinkin viedäkseen ilosanomaa Jeesuksesta. Täällä omassakin maassamme vierastetaan keskustelua hengellisistä asioista julkisesti tai kotipiirissä sukulaisille. Pelätään ihmisten negatiivista palautetta, tyhmäksi ja keskiaikaiseksi leimaamista, jopa uskon tähden syrjintää tai vainoamista.

Jeesus sanoikin toisessa kohtaa evankeliumissa: ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä...” Monet näet kuvittelevat, ettei tarvita ketään välimiestä ihmisen ja Kaikkivaltiaan Jumalan välissä, vaan otetaan suoraan uskovaisten osa Raamatusta ja sanotaan: ”Isä meidän..”, ilman Jeesuksen valtuutusta. Mutta tämä on jo vanha asia: Profeetta Jeremia kirjoittaa (luvussa 23) : ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä lupauksilla; oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta…./ Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.” Ja nyt: 2.500 vuotta myöhemmin on yhä enemmän tyhjien lupausten antajia ja valheen puhujia niin, että ”valitutkin eksyvät.” Ja uupumus valtaa puolet kansasta.

Uudesti syntymisen armon saaneet tahtovat vielä julistaa lähimmäisille armon sanomaa. He eivät julistuksessa puhu omista saavutuksistaan vaan Herran suurista teoista. He anovat voimaa Pyhältä Hengeltä, että voisivat täyttää Jeesuksen toivomuksen ja tehdä työtä Herran elopellolla. Nyt, jos koskaan, on paljon nälkäisiä ja janoisia evankeliumin perään. Juuri äsken sitteeramani profeetta Jeremia itse tiesi julmasta kokemuksestaan, mitä Jumalan lähettiläänä oleminen maksaa. Tuli rinnassa kuitenkin pakotti kuuntelemaan Herran kutsua. Siksi haluamme pitää kunnia-asiana olla Majesteetin palvelijoita ja lähettiläitä. Muistamme Jeesuksen kärsimystä syntiemme tähden, Hänen voittoisaa huutoaan Golgatan kummulta: ”Se on täytetty.”- ”Hän oli kuuliainen kuolemaan, hamaan ristinkuolemaan asti” - Jeesus sanoi päivän tekstissä: ”Ei lähettiläs ole Herraansa suurempi”. Se on totta meidänkin kohdallamme. Antti Achrenius kirjoittaa virressään: ”Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan, Pyhä Henkensä auttavi meitä. Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan, meitä Herra ei nukkumaan heitä. Kun me uuvumme niin, ettei rukouksiin eikä valvomahan ole voimaa; Hän on Puolustaja, Esirukoilija, eikä heikkoja, huonoja soimaa.” Tässä uskossa: Aamen!