Mikkelinpäivä

Matteus 18: 1-10
****************

”Totisesti, minä sanon teille, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.”(Matt. 18: 3)

Rukous: ”Elämän kirjahan kun piirsit, oi Jeesus, myös mun nimeni, mun kuolemasta eloon siirsit, suo, etten vain mä hukkuisi. Ah, auta, ettei mikään vois mua kädestäsi ryöstää pois.” (V.v. 220: 4)

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”(tärkein) – Jeesus otti lapsen ja sanoi, että pitäisi tulla lasten kaltaiseksi, että pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Suuruusjärjestyksestä ei silloinkaan tullut puhetta tahi vastausta.

Meidän on siis kysyttävä, mitä lapsessa on sellaista, joka nostaa hänet esikuvaksemme? Ominaisuuksia on varmaan montakin, mutta varmaan sellainen ominaisuus lapsessa on, että hän luottaa täydellisesti isänsä sanoihin ja käsivarteen. Meillä aikusilla elämän kolhujen vuoksi usein luottamus horjuu läheisiimme; joskus Taivaalliseen Isäämmekin. Meille on kuitenkin opetettu, että ”… vaikka me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin uskollisena Hän..”, siis Jumala, Isämme. Kasteen kautta olemme sidotut kolmiyhteiseen Jumalaan. Olemme myös vahvistaneet omalla suullamme lupauksen konfirmaatiossa. Olemme sanoneet alttarin ääressä, että tahdomme seurata Jeesusta opissa, elämässä, kärsimisessä ja kuolemassa. Omia lupauksiaan ei pidä rikkoa, sillä sellainen hajottaa itsetunnon pirstaleiksi. Se taas aiheuttaa omantunnon kipuja ja vaikuttaa mielenterveyteen.

Tämän päivän teksteissä puhutaan myös enkeleistä, Jumalan sanansaattajista ja lasten suojelusenkeleistä. Yhdessä tekstissä mainitaan Jumalan sotajoukon päämies, joka ilmeisestikin on nimeltään Mikael, päivälle nimen antanut ylienkeli. Toisessa tekstissä mainitaan enkeli, joka mursi apostoli Pietarin kahleet hänen ollessaan vahvasti vartioituna pimeässä luolassa. Kun enkeli tuli, hän toi mukanaan kirkkaan valon ja käski nopeasti nousta, pukeutua ja seurata häntä. Pietari kulki enkelin kanssa ohitse vartioiden kujalle asti. Sitten häntä ei enää nähty. Pietari meni muiden opetuslasten tykö. Siellä ylistettiin Jumalan ihmeellisiä tekoja.

Oman aikamme ihmisistä suuri osa on epäilijöitä. He sanovat olevansa agnostikkoja tai ateisteja. Enkelit eivät heidän mielestään kuulu todelliseen elämään. Tässäkin Jeesus ottaa koppia lapsista. He uskovat. Siksi on hyvä, jos vanhemmat ja kastepappi sekä kummit vahvistavat heidän uskoaan turvaa tuovista Jumaln sotajoukoista, varsinkin nyt lisääntyvän turvattomuuden ja väkivallan aikana. Iltarukous on tärkeää opettaa lapsillemme. Sen saattamana lapsemme nukkuvat onnellista yöunta.

Jeesus tiesi myös sen, että lapsillamme on paljon viettelijöitä. Sielunvihollinen vaanii sekä lapsia että aikuisia uskovia. Sen tavoitteena on ryöstää lapsenuskomme. Monelta aikuiselta se onkin mennyt ja on jouduttu tuhlaajapojan reissulle. Jeesus sanoi, että se, joka viettelee lapsen, on ansainnut myllynkivi kaulassa hukkua meren syvyyksiin.

Lapsia ei pidä myöskään halveksua, sillä heidän enkelinsä näkevät Isämme kasvot aina.

Isänmaamme historiassa on ollut myös pitkään aika, jolloin lapsen asema on ollut ”pöydän alla”. 1850-luvulla suurten nälkävuosien edellä kansallisrunoilijamme J.L.Runeberg nosti lapsen esikuvaksi ja korkealle virressään: ”Mä silmät luon ylös taivaaseen...” säkeistössä: ”Sua riemullista on ylistää ja mielelläni sen teenkin. Ei sulta pieninkään unhoon jää, vaan katsot myös vähäiseenkin.” Jeesus sanoo myös, että : ”Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän ottaa tykönsä minut.” Jumalan siunaus tulee kotiin lapsen mukana. Amen.