Kristityn vapaus

Markus 7: 5-13
****************

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119: 105)

Rukous: ”Valvoa mun, Jeesus, anna aina ristis juurella! Ja niin joka päivä kuolla synneistäni kaikista. Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin, että kaiken elämäni Sulle vain mä eläisin.” (V. 315:1)

Näinä päivinä Suomessa ja ehkä muuallakin keskustellaan paljon ja kiivaasti sanasta ”vapaus”. Kiistellään sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja yleensä siitä, mitkä ovat vapauden rajat. Ennen määriteltiin niin, että yksilön vapaus loppuu siihen, missä alkaa toisen ihmisen vapauden raja. Suomalaisille on näihin asti ollut tärkein aarre isänmaan kalliisti ostettu vapaus. Monet tuhannet nuoret naiset ja miehet antoivat henkensä isänmaan vapauden puolesta. Heidän kunniakkaat ristinsä muistuttavat seurakuntien hautausmailla uhrien lahjasta isänmaalle. Me karjalaiset jouduimme lahjoittamaan viholliselle myös kotimme ja koko kauniin Karjalan kannaksen vapautemme hinnaksi.

Päivän tekstit puhuvat ”kristityn vapaudesta”. Se ei ole vapautta tehdä syntiä, vaikka monet niin luulevat. Synti näet sitoo ihmisen, orjuuttaa ja tekee riippuvaiseksi. Synnin luvallisuus on kalteva pinta, joka vie ihmisen maailman rakkauteen, josta Raamattu sanoo: ”Maailman rakkaus on vihollisuutta Jumalan kanssa.” Kristityn vapaus on päinvastoin Jumalan ystävyyttä, läheisyyttä Jeesuksen kanssa, kuten psalmin kirjoittaja toteaa: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, Minä panen toivoni Hänen nimeensä”,(Ps.73:28) Kristityn vapaus tulee tästä: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.”(Jes. 44:22)

Jeesus nuhtelee päivän evankeliumissa aikansa ihmisiä ulkokultaisuudesta. Hän sanoo: ” Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan te palvelette minua, opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Te hylkäätte Jumalan käskyt ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.” Kaikkien vuosikertojen tekstit myös kertovat, miten Jumala kieltäytyy vastaanottamasta tuollaisten kansojen uhrilahjoja ja jumalanpalveluksien virrenveisuuta. Samoista ”vapauksista” ovat aiemmin maininneet profeetat Aamos ja Jesaja mm.. Jeesus viittasi esimerkkinä neljännen käskyn sovelluksen: Kun Jumala käskee kunnioittaa isää ja äitiä, Jeesuksen ajan ihmiset kuvittelivat, että käskyn voisi korvata rahalahjalla ja unhoittaa vanhemmat tulemaan toimeen omillaan.

Vuonna 2021 voidaan hyvin ymmärtää päivän tekstejä, sillä ihmiset ovat itsekkäitä ja varmoja omasta ”vapaudestaan”; ja oikeassa olemisestaan tekojensa suhteen. Lisäksi kuvitellaan, että Jumala katsoo ”läpi sormien” kaikenlaista riettautta ja lopulta päästää taivaaseen kaikki suruttomatkin. Myöskin kirkoksi itseään kutsuva laitos puhuu laveasti Jumalan rakkaudesta, joka sallii ja suvaitsee. Teot osoittavat kuitenkin välinpitämättömyyttä Jumalan selvistä käskyistä ja oman tahdon itseppäistä noudattamista.

Luther mainitsee, että kristityn tulee olla ”rakkaudessa joustava, mutta opissa timantinkova”. Olettaisin, että tuo joustavuus tarkoittaa lähimmäisenrakkautta hädässä. Ei meillä kuitenkaan ole oikeutta tehdä kaitaa tietä leveäksi ja ahdasta porttia laveaksi. Sillä Jumalan sana neuvoo: ”Pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi.” Jumalan sanan mestarointi uudeksi maksaa iankaikkisen elämän. Meille, jotka tahdomme tehdä Jumalan tahdon mukaisesti, on maksettu Golgatan ristillä lunastushinta. Sillä kuitilla pääsemme taivaan kotiin. - Traditio kertoo, että Luther olisi sanonut syyttäjälle, joka luetteli oppi-isämme syntejä: ”Kyllä sinä sen tiedät, mutta sitä sinä et tiedä, että ne synnit on kuitattu ja verinen risti on vedetty niiden ylitse.” Tässä se kristityn vapaus on: ”On lasten velka maksettu, ja kaikki on täytetty!”