Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:196150 kpl

Kiitollisuus

Matteus 11: 25-30
********************

”Hyvä on kiittää Herraa ja veisata ylistystä Hänen nimelleen!”(Ps. 92:2)

Rukous: ”Kulkemaan sun käskyis teitä, auta meitä, lapsiasi, Jumala. Anteeks anna rikoksemme, puutoksemme, Herra, meitä armahda./ Kiitos olkoon Jumalalle, antajalle, rauhan, riemun suotuisan. Hän on meidän päästäjämme, synneistämme, kahlehista kuoleman.”(V.v.: 396: 7-8)

Takavuosina, joskus 1990-luvun alussa kirjoittelin vuorollani sunnuntain sanan Loviisan Sanomiin ja myöskin Orimattilan (silloin Pitäjän) Sanomiin. Kerran kirjoitin myös tästä ”kiitollisuus”-aiheesta. Olin juuri saanut erittäin huonoa kohtelua työpaikallani ja uhkauksia erottamisesta. Taustalla tietysti uskon ja moraalin opetukset koulussa. Eräs rouva soitti ja ihmetteli, miten jaksan kirjoittaa kiitollisuudesta, vaikka oma tilanteeni oli tuon kaltainen. En muista tarkalleen, mitä vastasin. Niihin aikoihin lueskelin Carothersin kirjoja kiitollisuudesta ja sain niistä voimaa. Kiitoskirjojen kirjoittajan johtolanka oli Paavalin kirjeestä: ”Kiittäkää joka tilassa.”. Minulle oli myös aiemmin opetettu, että ”kiitosvirren säveleitä pahat henget pakenee.” On se kyllä ihanaa, että noita kirjoja löytyy, joissa kannustetaan kääntämään tappiot voitoksi. Ja vieläpä uskon kautta. Olen tavannut myös vanhoja uskovia, jotka oman elämänkokemuksensa kautta voivat rohkaista uupunutta mieltä luottamaan Jumalan apuun.

Luterilaisuus on ”mieliala”-painotteista kristillisyyttä. Luther on ollut sitä mieltä, että teon arvo riippuu siitä, millä mielellä teko on tehty. Ei pakosta vaan vapaaehtoisesti, iloiten. Esimerkiksi rahan antaminen Jumalan valtakunnan työhön on Jumalalle mieleen, jos se tapahtuu rakkaudesta ja iloisesta mielestä. Näitä oikeita mielialoja ovat kiitollisuus ja tyytyväisyys. - Tätä Raamatun lausetta usein toistetaan kolehtipuheessa: ”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” Olen myös kuullut tämän kolehtipuheen: ”Autettujen varoilla rakennetaan Jumalan valtakuntaa.” Jos ihminen osaa olla kiitollinen saamistaan Jumalan lahjoista, joista suurimpia ovat rakkaus, armo ja syntien anteeksiantamus, hän voi paremmin ymmärtää heikossa asemassa olevia lähimmäisiä.

Meille, jotka synnyimme sodan jaloissa, on opetettu kiitollisuutta pienistä asioista. Äitiä ja isää piti kiittää kaikesta ja usein. Meille opetettiin nuo kaksi sanaa: ”Kiitos!” ja ”Anteeksi!” menestyksen perussanoina. Iltasella ja aamullakin opetettiin kiittämään myös Taivaallista Isää suojeluksesta ja varjeluksesta, terveydestä, kodista, vanhemmista ym.

Yltäkylläisyyden keskellä elänyt sukupolvi ei hevin kiittele. Joskus lapset ajattelevat, että vanhempien velvollisuus on antaa heille kaikki, mitä he keksivät pyytää. Monet vanhemmat ovat ahdistuksessa ja joskus jopa jättävät toisen puolison yksin kestämään vaatimukset. Jos kuvioon tulee vielä riippuvuuksia, voi kodeissa olla kaikilla vaikeaa. Kiitollisuuden ilmapiirissä sen sijaan kaikilla on hyvä olla.

Nykyaikana monia mollataan siitä, että he ovat lapsellisia ja lapsenuskoisia. Itse asiassa tämän päivän tekstissä Jeesus kiittää Isäänsä siitä, että Hän on salannut taivasten valtakunnan salaisuudet viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Samasta asiasta kirjoittaa myös apostoli Paavali: ”Katsokaa veljet, omaa kutsumustanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi, saattaakseen viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaakseen sen, mikä on väkevää, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei ole mitään, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.”(I.Kor.1: 26-29; 1938) Saamme olla kiitollisia siitä, että meillä on lapsen osa. Aamen.