Lähimmäinen

Markus 12: 41-44
*****************

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden rakkaus on lain täyttymys.”(Room. 13: 10)

Rukous: ”Suo mulle usko armostas, se kallis lahja taivaan. Niin että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja veljeäni armahtaa. Näin elossa ja kuolossa, suo apua, ja karkoita poies kiusaaja.”(V. 296: 3)

Lääketieteessä puhutaan ”täsmähoidosta”. Se tarkoittanee sitä, että oikea lääke tai toimenpide kohdistetaan vain ja ainoastaan kipeään kohtaan. Siten saadaan parhaita tuloksia.Toisaalta puhutaan myös yleiskunnosta, jolla tarkoitetaan, että ihminen on hyvässä kunnossa terveyden suhteen tai huonossa kunnossa, jolloin kaikenlaiset flunssat ja epidemiat iskevät häneen. Jotkut, paljon liikuntaa harrastavat ja terveellistä ruokaa syövät voivat olla jopa ”teräskunnossa”. Äkkinäisiä yllätyksiä kuitenkin saattaa tulla suuntaan ja toiseen.

Lähimmäisrakkauttakin luokitellaan monella tasolla. Puhutaan tulisesta rakkaudesta, arkirakkaudesta, uskollisesta rakkaudesta, ystävän rakkaudesta, rakkaudesta ensi silmäyksellä, puolison rakkaudesta ja äidinrakkaudesta. Rakkaus lähimmäiseen syntyy monasti luottamuksen kautta pikkuhiljaa. Melkein kaikissa rakkauden lajeissa asetetaan ehtoja ja mielikuvia. Joskus rakastunut rakastaa vain rakastumista. Sellainen rakkaus saattaa lentää ”kukasta kukkaan” eli vaihtaa usein rakkauden kohdetta.

Esim. puolison valinnassa mieleisen läheisen löytyminen voi olla monen mutkan takana. Ennen ja vieläkin monissa maissa joku ulkopuolinen taho valitsee puolison. Se on omassa kulttuurissamme väärin nuoren ihmisen kokonaiselämän kannalta.

Suomalainen herätysjohtaja W. Malmivaara lienee sanonut, että jo isovanhempien pitäisi alkaa rukoilla Jumalalta puolisoa lapsenlapsilleen. Jumala, joka loi naisen miehen kylkiluusta osannee toden totta löytää sopivan kumppanin kullekin. Jos vain luotettaisiin Jumalan valintaan. Muuan vanha ystävä sanoi, että hän lupasi Jumalalle puolisoa kaivatessaan, että ensimmäinen vastaantulija on tuleva puoliso. Niinpä Jumala lähetti häntä vastaan naisen, jolta hä kysyi suoraan: ”Tuletko vaimokseni”. Vastaus kuului: ”Jos sie kelpaat Jumalalle niin kyllä sie kelpaat mullekin.” Näin syntyi elämän pituinen liitto.

Ihmisten ”lähimmäisen rakastaminen” on enimmäkseen vajavaista ja valikoivaa. Hyvin ilkeäluonteisen ihmisen mieluummin työntää pois luotaan ja ajatuksistaan. Itseämme ajatellen kuitenkin toivomme, että joku jaksaisi rakastaa meitä silloinkin kun emme jaksa käyttäytyä kauniisti ja sääntöjen mukaisesti. Onneksemme Herra on säätänyt anteeksiantamisen sakramentin. Meidän perheessä, jossa vanhemmat olivat tunnustavia kristittyjä, sovittiin niin, että erimielisyyksien ja riitojen jälkeen jokainen ”ottaa omansa pois” (eli pyytää anteeksi) muilta, jolloin ei jäljelle jää muuta kuin rakkaus. Rakkautta lujitettiin myös siten, että ennen ehtoolliselle menoa pyydettiin toisiltaan anteeksi (oikein halauksen kanssa) ja siunattiin toisiamme ”Jeesuksen veressä ja nimessä”. Lapset siunattiin myös iltasella rukouksen yhteydessä.

Ihmiset heijastavat Jumalan rakkautta. Jumala on rakkaus. Sen rakkauden arkinimi on Jeesus. Jumalan rakkaus on täydellistä ja ehdotonta. Siitä apostoli Paavali kirjoittaa I Kor. 13 ns. ”Rakkauden ylistyslaulussa”. Paavali puhuu luvussa, jota käytetään mm. ”vihkimiskaavassa” agapeesta eli Jumalan rakkaudesta. Hän kirjoittaa: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.”

Jos ihminen on osallinen Jumalan rakkaudesta, voi odottaa, että hän rakastaa enemmän lähimmäisiään kuin uskosta osaton. Usko ja toivo jäävät tänne, mutta rakkaus kantaa yli kuoleman virran: ”Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.”(I Kor. 13:13). Aamen.