Jeesus parantajamme

Johannes 9: 1-7; 39-41
*******************

”Herra, minun Jumalani, Sinua minä ylistän nyt ja aina.”(Ps. 30: 13)

Rukous: ”Jeesus, sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme. Anna voimaa sanastasi ja sun läsnäolostasi./ Yksinkertaisesti myös auta sanaas kuulemahan. tunnustamaan suuret työs, sinuun, Herra, uskomahan. Ken ei tunne haavojasi, ei hän ole seuraajasi.” (V. 202: 1,4)

Usein kysymme vielä tänäkin vuonna 2021 samaa kysymystä, mitä opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?” Tosin ehkä kulloisenkin tilanteen mukaan. Jos itse sairastumme, kysymme : ”mitä pahaa olen tehnyt, että tämä sairaus tuli?” Tai salaa ajattelemme, jos joku muu sairastuu vakavasti, että mistähän tuotakin rangaistaan.

Esimerkiksi nyt koronan aikana toistelemme vanhaa sananpartta: ”Ei tauti tapa, eikä rutto rupia ilman Jumalan sallimata.” Se jotenkin lohduttaa, kun saa Jumalan asianosaiseksi.

Jeesus vastaa kysyjille: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.” Voimme siis aivan hyvin tulkita sairautta näinkin: Sairaus on opettaja, jonka tarkoitus edistää terveellisiä elämäntapoja ja samalla lähestyä avunantajaa, Jeesusta. Monet ovat nimittäin sanoneet, että sairauden kautta he vasta ovat oppineet huutamaan avuksi Taivaallista Isää eli rukoilemaan.

Jeesuksesta eräs ystäväni sanoi kattavasti: ”Jeesus on sekä lääkäri että lääke”. Jeesus voi parantaa särkyneen sydämen ja antaa tilalle terveen. ”Hän antaa suuhuni uuden virren, ylistyslaulun Jumalalle”. Entinen kiroilija ja pahan puhuja oppii Jeesuksen avulla puhumaan hyvää toisista ihmisistä, kannustamaan heikkoja ja kuuntelemaan avun tarpeessa olevia.Pessimististä voi Jeesuksen parantamana tulla tulevaisuuteen toivorikkaasti asennoituva optimisti. Myös ajatukset ja mieli saavat raikkaammat ja avarammat näköalat. Siksi virren tekijä rukoilee: ”Anna mulle uusi mieli, uudet korvat, uusi kieli.”

Mitä seurasi Jeesuksen parannusihmeestä? Ensinnäkin seurasi keskustelua, jopa riitaa Jeesuksen persoonasta. Fariseukset syyttivät Jeesusta sapatin rikkomisesta, mikä kyllä vaikuttaa tekohurskaalta. Fariseukset pitivät Jeesusta synnintekijänä. Jotkut muut taas arvelivat, että ei syntinen voi tehdä sellaisia ihmetekoja. Nämä keskustelut tuntuvat tutuilta myös nykyaikana. Jeesuksen nimen ylistys suututtaa epäuskoista maailmaa.

Toiseksi: parannettu joutui tenttiin. Jopa tunnistusvaikeuksia oli sen verran, että vanhempien piti tulla todistamaan, että parannettu on heidän poikansa. Parannetulta kysyttiin oudosti: ”Anna kunnia Jumalalle, me tiedämme, että se mies on syntinen.” Siihen parannettu vastasi upeasti, tosi miehekkäästi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.”

Päivän epistolassa kerrotaan, miten Pietari ”paransi” ramman kerjäläisen. Hän sanoi tälle: ”Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sen sinulle annan: ´Jeesuksen Kristuksen Nasarealaisen nimessä: Nouse ja kävele.´” Pietari ei ottanut kunniaa itselleen vaan antoi sen Jumalalle. Emmekä me kukaan pystykään parantamaan omissa nimissämme, emmekä siunaamaan. Jeesus parantaa ja Jumala siunaa. Osallisena näistä molemmista voimme yhtyä psalmin kirjoittajaan: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhoita, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän, joka antaa sinun syntisi anteeksi ja parantaa sinun sairautesi.” Amen.