Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280589 kpl

Kirkastettu Kristus

Luukas 9:28-36
******************

Me katselimme Hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta, joka ainokaisella Pojalla on Isältä. Ja katso, Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”(Joh. 1:14 b; 1938)

Rukous: ”Oi Kristus, itses kirkasta sä meille matkallamme. Sun kalliin sanas voimalla valaise sielujamme. Niin, että kerran taivaassa me saamme laulaa kiitosta, sun kirkastettuis kanssa.” (V.v.: 140: 5)

Kirkastussunnuntain evankeliumissa kerrotaan ihmeellisestä tapahtumasta yli kaksituhatta vuotta sitten Hoorebin (tai Taaborin) vuorella ennen Kristuksen kärsimystielle lähtöä. Nykyaikaa ajatellen voisi kuvitella Jeesuksen ja muutaman opetuslapsen retkeä ”ylös vuorille”. Jeesus kävi usein yksin lepäämässä ja rukoilemassa vuorilla, missä Hän sai ikäänkuin olla lähempänä Isäänsä. Tällä kertaa retkelle pääsivät mukaan Pietari, Johannes ja Jaakob.

Tänä kuumana kesänä v. 2021 voi hyvin kuvitella, miten vuorelle kiipeäminen saattoi väsyttää opetuslapsia, koska heidän mainitaan nukkuneen. Herättyään he näkivät kirkastetun Vapahtajan, joka jutteli Vanhan Testamentin profeeettojen , Mooseksen ja Elian kanssa. Muistamme, että kumpikin näistä profeetoista oli saanut erikoisen lähdön kirkkauden maahan. Elia vietiin kultaisilla vaunuilla elävänä. Mooseksenkaan hautaa ei kukaan ole löytänyt, sillä lienee hänellä olleen samanlainen loppu kuin Elialle, koska mainitaan ainoastaan, että Jumala itse hautasi Mooseksen.

Tuo tapahtuma osoittaa ensiksi sen, että uskovaiset elävät ikuisesti. Heidät voi kuolemankin jälkeeen tunnistaa entisellä nimellään. Evankeliumi ei tosin kerro, mistä asiasta profeetat juttelivat Jeesuksen kanssa, mutta voisi kuvitella, että he tulivat vahvistamaan Jeesuksen uhrikuoleman merkitystä ristintien alussa. Tapahtuman jälkeen ymmärtää myös paremmin, miksi Jeesus nuhteli Pietaria, joka ei lainkaan ymmärtänyt, miksi Jeesuksen piti kärsiä.

Kirkastettu Kristus oli puettu lumivalkoiseen viittaan ja hänen silmänsä loistivat kuin tulenliekit. Kaikki evankelistat ja myöskin Johannes Ilmestyskirjassa kuvaavat Kristusta yhdenmukaisesti. Kirkastussunnuntain kuvaukseen mahtuu vielä Isä Jumalan todistus: ”Tämä on minun Poikani, se valittu, kuulkaa häntä!” Siihen mahtuuu myös opetuslasten toivomus: ”Meidän on tässä hyvä olla, rakentakaamme tähän kolme majaa, Sinulle (Kristukselle) yksi, Moosekselle yksi, ja Elialle yksi.”

Jos sovitamme kertomukseen itsemme tai jonkun toisen uskovan ihmisen, voimme ehkä ajatella, että jokaisen herätykseen ja uskoon tulleen taivaspolun alku- ja loppupäässä on kirkastusvuori. Alussa tarvitsemme paljon tukea ja rohkaisua omalle ristintiellemme. Matkalla tarvitsemme välietappeja, että saamme voimaa ja uskallusta jatkaa kappaleen matkaa kerrallaan. Siksi luemme Raamattua, käymme Herran Pyhällä aterialla ja kastamme lapsemme Jumalan enkelien suojeluksen alle. Odotamme matkan lopulla pääsevämme ”uskosta näkemiseen”; Johanneksen mukaan: ”me tiedämme, että tulemme Hänen kaltaisekseen, kun Hän ilmestyy”.

Ne ihmiset, jotka ovat tehneet ”tuhlaajapojan reissun” ja saaneet armon tehdä parannuksen ja palata Isän kotiin, Jumalan valtakuntaan, muistavat tuon päivän ja hetken elämänsä merkittävimpänä asiana. Jumala kirkasti heille omat synnit ja samalla käsittämättömän Jumalan armon ja anteeksiantamuksen voiman. Sen hetken muistoa he eivät anna pois. Aamen.