Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280611 kpl

Katoavat ja katoamattomat aarteet

Matteus 16: 24-27
******************

”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi.”(Matt. 16:26; 1938)

Rukous: ”Siis kiitos, Herra laupias, nyt lakkaamatta aivan; kun sinä meille Sanassas osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken, sun Sanas saatuansa, tään kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa.” (V.v.: 163: 7)

Katoava aarre voisi olla sellainen, mistä pitää jossain elämänsä vaiheessa luopua. Yleisesti luokitellaan tärkeimmäksi aarteeksi hyvä terveys. Siitäkin joutuu joskus jopa nuorena saati vanhana luopumaan. Omaisuutta, sekä kiinteää että kuluvaa monet pitävät sellaisena aarteena, josta ei voi luopua, vaikka joku lähimmäinen tarvitsisi kipeästi vaikkapa ruokarahaa. Jumalan sanassa tosin luvataan, että Jumala rakastaa iloista antajaa, mikä taas merkitsee, että Jumala siunaa lähimmäistä auttavaa jopa satakertaisesti. Tavallisen, uudestisyntymättömän ihmisen on vaan perin vaikea luottaa siihen, että Jumala maksaa takaisin runsaasti ja soimaamatta. Kynsin ja hampain pidetään kiinni muka itse työllä tai varastamalla ansaitusta rahasta.

Kallein aarre on usko. ”Kaikest muust mie luovun, mutten uskostai.” Näin sanoi äitini viimeisinä aikoina vanhainkodissa ennen kuolemaansa. Hän oli joutunut Karjalassa kahteen otteeseen luopumaan kodista, missä oli elänyt kaikki onnensa päivät, kuten seitsemän lapsen saamiset, nuoruuden rakkaudet ja kauniin, isän rakentaman hirsitalon puutarhoineen. Nuoruudessa äiti oli myös löytänyt elävän uskon Koiviston Saarenpään seuroissa.

Usko, toivo ja rakkaus ovat ikuisia aarteita. Apostolin mukaan rakkaus (siis Jumalan rakkaus) on aarteista suurin. Jumalan Rakkaus on Jeesus. Usko Jeesukseen kantaa yli kuoleman virran. Sen avulla pääsemme taivaan kotiin. Uskoa ja toivoa tarvitsemme täällä matkalla, ilman niitä eksymme.

Jumala antaa aarteeksemme myös uskollisia ystäviä. Uskovat ystävät ovat tukena ja vahvistuksena uskollemme, jos ajan vaivat ja huolet painavat meitä maahan. Ystävien menetys on monelle kova isku. Puoliso ja lapsetkin voivat olla jollekin raskas risti, vaikka olivat tarkoitetut avuksi ja iloksi. Oma luonne voi joskus olla myös syy siihen, että jää yksin.

Itse elämä on suuri aarre. Rovasti, joka kastoi poikani Paulin, sanoi kastepuheessa: ” Ellet olisi syntynyt tänne, et pääsisi sinne.” Rukoileva, uskova ihminen pääsee perille Jumalan Pyhän Hengen opastamana. Ajallinen matka on rakkauden opettelemista. Juuri kun olemme oppineet, Jumala antaa meille päästötodistuksen. Siionin laulaja toteaa: ”En minä enää kohta turmelusta tunnekaan, kun vaivoistani lepään, en koskaan kuolekaan./ Kun löydän sielun Yljän, autuuden aartehen, pois riisun päältäni kylmän Vanhan Aadamin vaattehen.” Jeesus sanoo Ilmestyskirjan muistin mukaan: ”Pidä, mitä Sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi.” Aamen.