Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280636 kpl

Jumalan kansan koti-ikävä

Johannes 14: 1-7
********************

Jotka kyynelin kylvävät, he riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät, he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.”(Ps. 126: 5-6; 1938)

Rukous: ”Suo, Jeesus, meidän olla valvehella. Uskossa tielläs aina kilvoitella. Majasta tästä sielumme päästä. Sun rauhas valkamahan myrskysäästä.” (V.v. 617: 12)

Tämän sunnuntain aiheena on ”Jumalan kansan koti-ikävä”. Niinpä! Tavallisten suomalaisten keskusteluja kuunnellessa tulee mieleen kysymys: Onkohan vielä jollakin ikävä taivaaseen? Elintasojen noustessa ja järjen saavutuksien keskellä näyttäisi siltä, että ajallinen elämä ja toisten ihmisten arvosteleminen kiinnostavat enemmän kuin matkalla oleminen kohti tiettyä, korkeampaa päämäärää, on suurimmalla osalla hakusessa.

Toisaalla kysymyksemme kuuluu: Missä on se Jumalan kansa, joka akuutisti ikävöi Jumalan luokse, taivaaseen? - Olisiko niin, että Jeesus itse jo vastasi tähän kysymykseen vuorisaarnan alussa? Taivaan kotiin ikävöivät hengellisesti köyhät, murheelliset, vanhurskautta isoavat ja janoavat, hiljaiset, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät , uskonsa tähden vainotut, solvatut, mustamaalatut, syrjäytetyt. Se suuri osa ihmiskunnasta, joilla ei täällä ole tilaa eikä ystäviä. Yksi heistä kirjoitti virressään: ”Mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni. Ah, ilon, Jeesus, iäisen suot luonas sielulleni. Elämän kruunun siellä saan. Hän on sen rakkaudessaan minulle valmistanut./ Mä pääsen tyyneen rantahan, myrskyistä, jotka pauhaa. Kiusauksista maailman, saan iäks kaikeks rauhaa. Vaivoista pääsen lepohon, ja pimeästä valohon, itkusta taivaan riemuun.”

Liiallinen sosiaalisuus tämän maailman ihmisten kanssa on usein este Jumalan rauhan omistamiseen. Rakkaus itseen ja oman tahdon toteuttamiseen on este Jumalan rakkauden ja armon merkityksen ymmärtämiselle.

Tämän päivän evankeliumiteksti oli usein hautauspuheeni aihe. Valitsin sen monasti miehille, joita siunasin, koska monet heistä olivat olleen omakotitalon tai muun rakentajia. Jeesus käyttää läheistä vertauskuvaa. ”Minä menen rakentamaan teille asuinsijaa taivaan kodissa.”. Monet tämän päivän tekstit ovat jäähyväispuheesta, missä Jeesus rukoilee omiensa puolesta, että Jumala varjelisi heidät pahasta kilvoittelunsa matkalla. Jeesus ei tahdo, että Jumala ottaisi heidät pois maailmasta, koska heillä on täällä tehtävä etsiä ja koota ihmisiä siihen Jumalan kansaan, joka ikävöi ja pyrkii kohti uutta isänmaata.

Tänään muistelemme apostolin kanssa myös Vanhan Testamentin uskovaisten matkaa kohti luvattua maata. Se onkin vertauskuva kristittyjen matkasta kohti Uutta Jerusalemia, missä on sitten valmiina se sija, mitä Jeesus lähti valmistamaan. Meihin, jotka olemme saaneet syntyä Jumalan lapsiksi, on asennettu ”taivaan hiuka”, ikävä taivaan kotiin. Me tunnemme olevamme tässä ajassa vieraita ja muukalaisia, maailman ihmisten silmissä nukkavieruja, vanhanaikaisia, jopa höperöitä, uskoessamme Jumalan Sanan lupauksiin paremmasta tulevaisuudesta Jumalan luona.

Erotukseksi yleisestä keskustelusta ja opetuksesta, johon aluksi viittasin, Jeesus puhuu ”omillensa”, uskovaisillensa. ”Heidän on liitot ja lupaukset”, sillä ”maailman rakkaus on vihollisuuttta Jumalan kanssa”. Tiedämme myös kokemuksesta, että sielunvihollinen on alati uskovaisten kimpussa, kun taas Jumalasta vieraantuneet eivät edes tiedä, mitä ”synnin kiusaus” tarkoittaa. ”Me taistelemme uskossa, kun odotamme kruunua”; tämäkin lienee monelle ”kaanaan kieltä”. Mutta Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä!” Seuraamme Jeesusta, maksoi mitä maksoi! Aamen.