Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:184319 kpl

Hyvä Paimen

Johannes 10:1-10
******************

”Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Ps. 23:1)

Rukous: ”Herra, sinun vitsas, sauvas mun laumas tykö tuokoon. Etten tieltäs eksyis kauas, mua vietäis outoon luotoon. Sä mulle katoit pöydän, sanastas leivän löydän, keskellä vainoojaini. /Sinä voitelit mun pääni, sun Henkes voitehella. Virvoitat mun elämääni sun sanas laitumella. Elätät armollasi, mua seurakunnassasi, ei siellä mitään puutu.” (V.v.: 333:3-4)

Jumalan Sanan tekstit hyvästä paimenesta ovat kaikkien aikojen suosituimpia vertauskuvia Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta. Kuningas Daavidin virsi numero 23 luetaan lähes joka hautaustilaisuudessa ja monissa muissa kristittyjen hartaustilaisuuksissa, ja monet meistä osaavat psalmin ulkoa. Daavid oli itse ollut paimenpoika, varsin etevä ammatissaan jo poikasesta asti. Kun Samuel tuli etsimään kuningas Saulin seuraajaa, silloinkin David oli paimentamassa isänsä karjaa Juudean erämaassa. Hänestä kerrottiin, että hän oli taistellut lampaitten puolesta jalopeuraa ja karhua vastaan ja voittanut. Muistamme myös, että Daavid oli pelastanut kansansa ampumalla sileän kiven ainoaan paljaaseen kohtaan, mikä filistealaisella oli , ja surmannut sitten kolmemetrisen jättiläisen hänen omalla miekallaan.

Voitoistaan huolimatta Daavid oli nöyrä mies, joka kirjoitti sekä kiitos- että katumusvirsiä, joissa kaikissa sykkii elävä ja tunteva sydän. Daavid oli mies ”Jumalan mieleen”.

Raamattu ei kerro ainoastaan hyvästä Paimenesta. Vanhan Testamentin pappisprofeetta Hesekiel kertoo vääristä paimenista, jotka polkevat laidunmaat ja hajottavat lauman niin, että monet lampaat joutuvat susien ruuaksi. Me ymmärrämme, että jos silloin pienen kansan olemassaolon aikana oli jo noita pahoja paimenia, kuinka paljon enemmän 2000-luvun globalisaation aikana on lampaittten ja karitsoitten eksytystä ja raakaa kohtelua jopa lähisukulaisten keskellä.

Jumala laski rakkaudessaan Jumalan valtakunnan ihmisten keskelle Jeesuksen tullessa ihmiseksi. Jeesus aloitti työnsä ja sanoi: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Jeesuksessa meidän on helpompi tuntea Jumalan rakkaus myös omalla kohdallamme. Meidät on Jeesuksen käskyn mukaisesti otettu lammashuoneen jäseneksi jo pieninä kasteen sakramentissa. Totta on myös se, että vaarallisen ajan keskellä moni on joutunut tuhlaajapojan jäljille. Meitä on etsitty ja kutsuttu Pyhän Hengen saarnan kautta. Olemme päässeet Jeesuksen kautta takaisin lammashuoneeseen saamaan ravintoa omalle hengellemme. Daavidin mukaan ”sula hyvyys ja laupeus seuraavat meitä elinaikanamme ja saamme asua Herran huoneessa päiviemme loppuun asti”.

Jumalan lapsena pysyminen vaatii kuitenkin Hyvän Paimenen äänen kuuntelemista. Joka päivä ”synnin poispanijoina” saamme iloita armosta. Jeesuksen verellä pestynä silmät ja korvat ovat viritettynä kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä, ja seuraamaan Hänen jalanjälkiään. Vaikeina aikoina Hyvä Paimen kantaa meitä käsivarsillaan ja toiset lampaat tukevat rukouksilla matkantekoamme. Tärkeintä on pysyä lähellä Hyvää paimenta. Jos lähtee omille teilleen erossa laumasta, joutuu petojen raatelemaksi. Tämän toteaa virrentekijä: ”Mä tunnen Hänen äänensä ja seuraan jälkiänsä. Hän tuntee kaikki nimeltä, luvulta lampahansa. Hän palauttaa eksyneen, syliinsä ottaa uupuneen, vie heikot helmassansa./ Sä lausuit, Herra: Kuka vois omani riistää multa. Sua huudan, maailma kun pois, mun ryöstää tahtois Sulta. Suo, että laumaas kuuluisin, kun pelastat sen kotihin, petojen raatelulta.” (V.v. 342: 2-3). Aamen.