Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280605 kpl

Ansaitsematon armo

Luukas 17: 7-10
***************

”Armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta. Se on Jumalan lahja.”

Rukous: ”Anteeksi, Herra, anna nyt synnit, puutokset ja armollasi kanna, pois torju syytökset. Isäni, armahda lastasi heikkoa, pauloista synnin auta ja pahan vallasta. /Tahtoisin Herran mieltä noudattaa kaikessa. Suo, etten eksy tieltä, en luovu armosta. Varjele lastasi, niin etten horjuisi. Sinulle kunniaksi suo elää, Herrani.”(V.:399:3-4)

Tänään kirkoissa saarnataan ”ansaitsemattomasta armosta”. Tuo sana ansaitsematon on oikeastaan tarpeeton, sillä armo-sana sisältää jo tämän totuuden, että sitä ei voi ansaita. Apostoli sanoo roomalaiskirjeessä: ”Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”(Room. 4: 4-5)

Oppi-isämme Lutherin mukaan me pelastumme: ”yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden.”. Tämä ajatus on se suuri ”löytö”, jonka roomalaiskirjeen professori löysi valmistellessaan oppituntia vuonna 1513 j.Kr.. Luther kohtasi ”armollisen Isän”, erilaisen, mitä katolinen kirkko oli siihen asti opettanut, ja minkä ilmentymä oli ollut hänen ankara isänsä Hans. Meillekin on opetettu, että myös oma isämme muodostaa lapsuudessamme Jumala-käsityksen, mikä vaikuttaa elämäämme siihen asti kun itse löydämme armon ja syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä. Silloin omaantuntoomme laskeutuu rauha, mistä apostoli kertoo saman kirjeen viidennessä luvussa: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Room. 5:1). Sillä se, etttä meillä on sisäinen rauha, antaa mahdollisuuden elää Jumalan lapsen elämää taivastoivossa. Se rauha on oikeastaan kilvoituksen alussa ja matkan varrella sekä voima että motiivi jatkaa. Jeesus itse sanoi, että sitä rauhaa ei maailma voi antaa. Jeesus antaa sen seuraajilleen vielä meidänkin ajassa. Kirkkoisä Augustinus sanoi jo tutun lauseen: ”Ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Sen vuoksi sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.”

Luther opettaa myös, että Jumalalla on kahdenlainen valtakunta. Ensiksi ”armon valtakunta” maanpäällä ja sitten ”kunnian valtakunta” taivaassa. Lutherin mukaan toista ei ole ilman ensimmäistä. Jeesus kehottaakin menemään ahtaasta ovesta sisälle Jumalan valtakuntaan (lammashuoneeseen). Armon valtakunnassa on keskellä armoistuin, jonka eteen voimme joka päivä mennä ja vaihtaa siellä synnit Jeesuksen ansaitsemaan armoon. Sitä Luther kutsuu ”autuaaksi vaihtokaupaksi”. Jumalan armo on hyvä kasvattaja. Se auttaa luopumaan pahoista tavoista ja elämään kunniallisesti tässä maailmanajassa.

Päivän evankeliumi kertoo isännän ja palvelijan suhteesta. Isäntä antaa tehtävät ja palvelija tekee ne . Suoritettuaan isännän antamat palvelutehtävät hän toteaa: ”Olen ansioton palvelija”, oikea käsi ei muista, mitä vasen on tehnyt. Me olisimme tämän mukaan Jumalan (=isännän) kädet ja jalat. Oppi-isämme tulkitsee asian näin: Teon merkitys on siinä, millä mielellä palvelee. Me kutsumme tätä ”mielialan etiikaksi”. Luther sanoo: ”Teko on hyvä, jos sen tekee iloisin ja vapain sydämin, ei pakosta tai vaatimuksesta”. Joku apostoleista kirjoitti: ”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” Jeesus totesi köyhän leskivaimon roposen arvokkaammaksi kuin sen, mitä rikkaat antoivat liiastaan.

Vaikka ansaitsemattoman armon käsite tuntuu mielekkäältä ja helpolta vastaanotettavaksi, todellisuudessa inhimillinen luonto tahtoisi mieluummin ”itse” ansaita Jumalan rakkauden ja sitä myötä Jumalan lapseuden itselleen. Tikapuitten rakentaminen taivaaseen olisi järjelle sopivampaa. Vain lapsen uskolla voimme ottaa ilmaiseksi vastaan armon ja juhlavaatteet. Sillä lasten on taivasten valtakunta.

Rukoilemme, että saisimme takaisin lapsen uskon. Jumalan rauha rinnassamme suuntaamme kohti ”rauhan rantaa”. Aamen.