Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:169157 kpl

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa.

Luukas 4: 16-21
****************

”Jeesuksen miss´ on vertaa, miss´ sydän laatuaan? Jos kuljen maita, merta, en löytäis kaltaistaan.” (V.SL:69:1)

Rukous: ”Sun armohos, hyvyytees, autuutein perustan. Sun kärsivällisyytees, mä yksin turvaudun. / Se on sun oma huoles, mua hoitaa loppuhun. Sä vedit minut puolees, mä pitäyn sinuhun. / Maan tomussa sua pyydän: Ann´ anteeks´ velkani. Sill´ onhan sulla sydän laupias iäti.”(V.SL: 69: 6-8)

Sunnuntain aihe on : ”Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa.”. Ensimmäisessä vuosikerrassa kerrotaan Kaanaan häistä, missä Jeesus tekee ensimmäisen julkisen ihmetekonsa. Toisen vuosikerran tekstissä kerrotaan syntisestä naisesta Sykarin kaivolla. Jeesus kertoo meille uskonnon tärkeimmän asian: Jeesus voi antaa syntejä anteeksi ja avata portin syntiselle uuteen, puhtaaseen elämään. Kolmannessa vuosikerrassa Jeesus on kotikaupunkinsa synagoogassa ja pitää saarnan Jesajan kirjan ennustuksesta (luvussa 61: 1-3), joka koskee ”Israelin lohdutusta”. Jeesuksen saarnassa on vain kymmenen sanaa: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.”

Luukas kertoo, että lyhyttä saarnaa seurasi kiivas keskustelu, jossa toiset totesivat ja ihmettelivät Jeesuksen suusta lähtenyttä hyvää sanomaa ja armon sanoja. Toiset taas väheksyivät Jeesuksen puhetta, koska he tunsivat hänet ”Joosefin pojaksi”! Kun Jeesus vielä kertoi esimerkkejä Vanhasta Testamentista ja siitä miten Jumala valitsi leskivaimon Sarpatista, jota profeetta Elisa lähetettiin auttamaan, vaikka olisi ollut paljon muitakin autettavia, kuulijat närkästyivät ja veivät Jeesuksen jyrkänteelle asti aikoen surmata hänet. Kertomus päättyy kuitenkin ylevästi ja jotenkin jumalalliselta. Evankelista nimittäin kirjoittaa: ”Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.”

Päivän evankeliumista on jäänyt lentäväksi lauseeksi Jeesuksen sana: ”… ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.” Historian valossa tiedämme, että väestön voimakas kasvu on alkanut vasta 1900-luvulla, kun taas Jeesuksen aikana kaupunkien kaikki asukkaat tunsivat toisensa. Täällä Pohjolassa vielä pitkälti viime vuosituhannen puolessa välissä kylien ja pienten kaupunkein asukkaat olivat toisilleen sen verran tuttuja, että osasivat tervehtiä toisiaan ja neuvoa tien toistensa taloihin. Mutta vieläkin 2000-luvulla tunnetaan naapurustosta ainakin negatiiviset tuntomerkit.

Koska Luukkaan kertomus on tämän päivän teksti, se on tarkoitettu myös meille jälkipolvien uskovaisille. Haluamme siis kysyä itseltämme: Olenko minä kokenut Jeesuksen jumalallisen voiman omassa elämässäni. Olenko minä saanut kokea evankeliumin uudistavan voiman, olenko saanut syntini anteeksi? Olenko minä päässyt vapaaksi oman elämäni vankiloista? Onko minun silmäni avattu näkemään omat ajalliset puutteeni ja sisältä tulevan pahuuden? Olenko pystynyt Pyhän Hengen avulla antamaan anteeksi sortajilleni? Ovatko jalkani, käteni ja suuni lähteneet saarnaamaan ilosanomaa etsiville ja rauhaa sisimpäänsä kaipaaville?

Yllä olevan Siionin laulun kirjoittaja toteaa itsestään: ”Mun toinen varmaan oisi jo aikaa hyljännyt. Ja syytkin raskaat toisi, miks ois mun jättänyt./ Vaan sinä mua siedät, oot kantaa jaksanut, Sill´ oi, sä tarkoin tiedät: mit´ olen maksanut.”

Näihin sanoihin yhtyen pyydämme: ”Herra armahda minua syntistä ja katso puoleeni laupeutesi silmillä!” Aamen.