Jeesus, maailman valo

Johannes 8:12
*****************

”Pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy Hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, ja kuninkaat sinun (aamun)koitteesi kirkkautta kohti.”(Jes 60:2, 1938) (Otsake: Siionin ihanuus)

Rukous: ”Sanas valon anna paistaa yli kaikkein kansojen, että pakanatkin maistaa saisi armon uutisen. Ja kuin viisaat itämaan löytäisivät sinut vaan. / Auta, että viimein valta pimeyden vaipuisi. Että kansat kaikkialta, kaikki kielet taipuisi. Sua, oi Herra, kiittämään, nimeäs ylistämään.” (V.v. 42: 6-7)

Loppiainen eli epifanes-juhla on ensimmäisten kristittyjen joulujuhla. ”Itämaan tietäjien” mallin mukaan annettiin lahjoja. Tiedemiesten pitkän vaelluksen lopputulos lienee ollut se, että Jumala oli valmistanut Pojalleen turvan Herodes Suuren vainoista selviämistä varten, ja toisaalta se, että tiedemiehet veivät ilosanoman Jeesuksesta omaan maahansa. Loppiaisesta tuli vuoden tärkein lähetystyön merkitystä korostava pyhäpäivä. Vielä 1960-luvulla lähetystyöpiireissä melkein aina aloitettiin lähetysvirrellä: ”Autuuden ja armon sana kulkee maihin kaukaisiin. Valheen vallat voittavana tunkee kansain sydämiin. Särkee kahleet saatanan, auttaa alta kuoleman.” tai tätä: ”Suo, Herra, valtakuntas jo tulla ääriin maan. Sun liekkis kaikkialla sytytä palamaan. Työvoimaa uutta kutsu sun suureen elohos. Ja kaikki kansat voita sun pyhään joukkohos.” 2000-luvulla lähetystyön kutsu on laimentunut ja valo tullut sameaksi.

Syy valon sameuteen on se, että idästä ei nyt ole tullutkaan tiedemiehiä vaan vieraitten uskontojen kannatuksen lisääntyminen. Kiinan filosofiat ja Intian hindulaisuuden ja buddhalaisuuden eri haarat leviävät kuin hämähäkin verkot. Lisäksi maailman toiseksi suurin uskonto Islam ja pakkokäännytystyö hämmentävät ennen niin turvallista ”Isiemme uskoa”, siis täällä Pohjolassa. On toistunut sama synkeys henkisellä kentällä, mikä oli Jeesuksen ensimmäisen tulon yhteydessä. Olisi hyvä, jos kaikki Jeesukseen uskovat yhdistäisivät äänensä ja rukoilisivat yhdessä: ”Herra armahda Suomen kansaa ja sen lapsia.”

Kastetilaisuudessa me käytämme kynttilän luovutuksen yhteydessä tätä päivän vaihtoehtotekstiä: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”. Samalla me ikäänkuin toivotamme, että vanhemmat ja kummit lähtisivät osoittamaan lapselle sitä elämän tietä, jota johtaa Jeesus itse, Jumalan valo ja rakkaus.

Johanneksen evankeliumissa on useita ”Minä olen”-lausumia. Minä olen se hyvä paimen; Minä olen elämän leipä; Minä olen totinen viinipuu. Kreikaksi ”ego eimi”, hepreaksi ”Jahve” . Nämä nimet tarkoittavat Jumalaa, joka on ainut riippumaton maailman hallitsija. Kun Jeesus käytti tätä ilmausta itsestään, se sai fariseukset raivon valtaan, niinkuin sekin, että Stefanus näki Jeesuksen seisovan Jumalan ”Oikealla puolella” eli Jumalan neuvonantajana.

Juuri ennen tätä tekstiämme: ”Minä olen maailman valkeus”, fariseukset olivat kivittämässä naista, joka oli tavattu ”itse teossa”. Jeesus oli sanonut naiselle:”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä täst´ edes enää syntiä tee!” Nainen näki edessään samoin kuin idän tiedemiehet uuden tien, Jumalan valaiseman polun, toisen tien, mitä ennen pimeydessä ollessaan näkivät. Apostoli sanookin kirjeessään: ”Ennen te olitte pimeys, nyt te olette valkeus Herrassa, vaeltakaa valon lapsina.”

Pyhän Hengen synnyttämät Jumalan lapset ovat maailmassa ”valon lapsia”. Jeesus sanoi vuorisaarnan loppupuolella: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi vuorella oleva kaupunki olla piilossa eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” Me ymmärrämme, ettei meissä itsessämme ole valoa, ei voimaa, eikä rakkautta, vaan ne kaikki heijastuvat maailmaan meidän kauttamme, mutta ovat lähtoisin ”Maailman valkeudesta”, Jeesuksesta. Siitä iloitsemme, vaikka olisimme vain pikku-tuikkuja. Aamen.