Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280651 kpl

Herran huoneessa.

Johannes 7: 14-18
****************

”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.”(Ps. 84: 4)

Rukous: ”Ah siellä, Herrani, Sun luonas sieluni, levossas autuaana saa kuulla rauhan sanaa. Saan laulaa Kuninkaalle, autuuden ruhtinaalle./ Ah Herra Sebaot, mua korvas kuulkohot, vahvista valtakuntas, enennä seurakuntas, suo jäsenes mun olla ja autuaaksi tulla. / Sä kilpi sodassa, aurinko vilussa, oot turvani mun vakaa, Sun sanas mulle takaa, Sä että armos annat, ja kunniaan mun kannat.”(V.v.: 200: 4, 9,11)

Me yleensä ajattelemme, että Herran huone on kirkko tai seurakuntasali. Adventtina opettelimme rukoilemaan, etttä Herra tulisi asumaan oman sydämemme huoneeseen. Jälkimmäiseen ajatukseen on vahvistusta Raamatussa, missä sanotaan mm., että ”Jumala ei asu käsintehdyissä huoneissa, sillä Hänen valtaistuimensa on taivaissa, maa on Hänen astinlautansa, mutta Hän asuu siellä, missä on särkynyt ja nöyrä sydän.” Ja mehän olemme kaikki särkyneitä ja , jopa hajalle lyötyjä sydämiä elämämme saatossa.

Ensimmäisillä kristityillä ei ollut vartavasten jumalanpalveluksiin tarkoitettuja rakennuksia. Herran seurakunta oli kokoonpantu varsin varattomista ihmisistä. Nämä ihmiset kokoontuivat kodeissa, luolissa ja hautakammioissa. Varsinkin vainojen aikana kaupunkien maanalaisissa hautakammioissa, joita kutsuttiin katakombeiksi (maanalla) on merkkejä kristittyjen kokoontumisista. Siellä ovat myös vanhimmat symbolit (kuvat) Jeesuksesta.

Luther sanoo katekismuksessa, että ”Kirkko ei ole mikään puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä, pyhien yhteisö.” Kirkko-sana tulee kreikan sanasta kyyriakee, joka tarkoittaa ”Herran oma”. Jeesuksen ajan Herran temppelissä oli kolme osaa: esikartano, pyhä ja kaikkein pyhin. Kaikkein pyhimpään pääsi vain ylipappi kerran vuodessa. Siellä säilytettiin armoistuinta, minkä sisällä olivat lainataulut. Armoistuinta vartioivat kerubit, joilla oli kuusi siipeä kullakin. Pitkänäperjantaina repesi temppelin esirippu kahtia, mikä hengellisesti ajateltuna merkitsee sitä, että tuon päivän jälkeen kaikilla uskovilla on vapaa pääsy armoistuimen luokse. Heprealaiskirjeen kirjoittaja jopa kehottaa menemään rohkeasti armoistuimen tykö. Jos siis tarvitsemme syntien anteeksiantamusta, voimme mennä Jeesuksen eteen armoistuimen luona. Luther sanoo toisessa yhteydessä: ”Katso, miten ihana aika, kun veli voi sanoa veljelle ja sisar sisarelle: ”Sinun syntisi ovat anteeksiannetut”.

Me tarvitsemme myös rakennettuja ja Herralle pyhitettyjä huoneita rosoisen maailmanajan keskellä. Kirkko on paikka, missä jaetaan Herran Pyhä Ehtoollinen ja toimitetaan pyhiä toimituksia. Siellä saamme kuulla Jumalan Sanaa ja ylistää Herraa omalla suullamme ja rukoilla sekä ääneen, että papin johtamana hiljaa asioitamme Herralle. Joskus Jumalanpalvelusta verrataan Kuninkaan vastaanottotilaan. Se onkin ainoa juhlapaikka köyhille taivaan tien taapertajille.

Jeesus kävi joka pyhä (sapatti) synagoogassa. Hän luki siellä Vanhan Testamentin ennustuksia Messiaasta ja totesi, että nämä ennustukset ovat nyt toteutuneet hänessä. Tämän päivän evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minun oppini ei ole minun, vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunnniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.” Kirjanoppineet ja fariseukset eivät voineet sietää tätä puhetta ”oppimattomalta mieheltä”.

Jumalan huone on tässä ajassa niinkuin ”hakomaja yrttitarhassa; niinkuin hävitetty kaupunki”. Jumalan omia on halveksittu ja vainottu, nimitelty ja pidetty hulluina. Silti me tiedämme olevamme Isän siunattuja, taivaan perillisiä. Paavali sanoo: ”Ei ole monta viisasta, eikä monta suuresta suvusta, vaan ne ylönkatsotut Jumala valitsi, että niin suuri voima näyttäisi tulevan Jumalasta, ei meistä.”. Tässä uskossa sanomme: Aamen.