Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:189862 kpl

Tapaninpäivä

Matteus 23: 34-39
*******************

”Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu.”(Jer. 15: 16)

”Huomaatteko, miten kana kutsuu teitä? Tulkaa hänen siipiensä alle. Nyt on maailmassa puhjennut tuisku ja rajuilma, eikä teillä ole höyheniä, niin että tarkenisitte muualla kuin hänen siipiensä alla. Siellä on teillä suojapaikka, kanan poikaset ja ja pääskysen poikaset, kun kylmä ilma tulee. Missäpä teillä muualla on suojaa kuin Vanhimman siipien alla?” (LLL)(Päivän Epistolasta)

Alkukirkon syntyaikoihin uskovaiset huomasivat, että seurakunnan sisällä oli leskiä ja orpoja, joilla oli suuria vaikeuksia selvitä elämässä. Apostolit eivät kuitenkaan voineet jättää lähetystyötä retuperälle. Niinpä he valitsivat (erottivat) joukosta sopivia veljiä pitämään huolta köyhistä. Eikäpä uskovien joukossa tainnut ollakaan paljon rikkaita, vaan enimmäkseen köyhiä ja sairaita, jotka elivät Jumalan ja uskon varassa. Näiden seitsemän diakonin joukossa oli mm. nykyisen joulupukin esi-isä pyhä Nikolaus ja tämän päivän marttyyri Stefanos (suom. Tapani).

Stefanoksen puhe ei ollut nykypäivän seitsemän minuutin saarna. Se muistutti enemmän tunnin kestoista seurapuhetta, joita kuuntelimme lapsuudessani sodan jälkeen. Stefanoksen puhe käsitti tärkeimmät kohdat juutalaisuuden historiasta. Se oli suoraa puhetta myös siitä, mitä oli historian saatossa tehty Jumalan lähettämille profeetoille. Ei tuo saarna sisältänyt yksityiskohtia, vaan sen periaatteen mukaisen muistutuksen valtaapitäville. Ajankohtaiseksi saarna muuttui silloin, kun Stefanos kertoi, mitä vasta äsken oli tapahtunut Jerusalemissa, kun valtaapitävät olivat tappaneet ja ristiinnaulinneet Elämän Herran, Jeesuksen. Ajatelkaa tätä kohtaa: ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin! Keitä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet.”. Tuo puhe sai fariseukset ja kirjanoppineet raivon valtaan, ja lopulta, kun Stefanos vielä näki kirkastetun Jeesuksen Jumalan oikealla puolella (= Jumalan neuvonantajana) viskelemään kivillä puhujaa, niin että tämä kuoli. Vielä kuollessaan Steanos rukoili armoa kivittäjilleen aivan kuten Jeesus ristillä. -Sanotaan, että Stefanos oli ensimmäinen marttyyri kristikunnan historiassa, mutta ei suinkaan viimeinen.

Jeesus vahvisti jo etukäteen Stefanoksen saarnan todeksi. Hän ennusti Jerusalemin hävityksen, joka tapahtui sitten v. 70 j.Kr.. Jeesus sanoi, että Hän oli tahtonut koota kansansa niinkuin ”kana kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta tuo sukupolvi ei sitä kutsua tahtonut kuulla.” Tätä Jeesuksen ennustusta siteerattiin myös väärissä ja vääristetyissä väitteissä ennen Jeesuksen ristinkuolemaa. Mutta Jumalan tuomiot aina toteutuvat, ennemmin tai myöhemmin, viimeistään suurena Herran päivänä.

Tämän ajan hengestä tiedämme, että Stefanoksen saarna aiheuttaisi nytkin monessa maassa ja meilläkin suurta vihaa. Stefanoksen puhe varmaan luokiteltaisiin ”vihapuheeksi”, vaikka se Jumalan Sanassa onkin rehellinen parannussaarna kovasydämisille päättäjille (suurelle neuvostolle), joiden joukossa myös ”pakanain apostoli” Saulus silloin oli. Asian ilmoittaminen Raamatun pyhässä kaanonissa on tavallaan evankeliumia niille, jotka ovat joutuneet syrjäteille ja tuhlaajapojan retkille, että heistäkin voi tulla uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, jotka voivat kertoa ihmisille siitä, mitä Jumala on suuressa armossaan heille tehnyt. Saulus otti uuden nimenkin Paulus (pieni, vähäinen), sillä hän ei pitänyt itseään kelvollisena apostolin nimen kantajaksi, koska oli ollut mukana tappamassa Jumalan lapsia.

”Tulkaa siis, te kananpoikaset, kun kuulette, kuinka rakas Vanhin, jolla on vielä puhdas Vanhimman sydän, kutsuu teitä suloisella äänellään. Varoittaen ja hartaasti hän tahtoo koota teidät siipiensä alle, siihen asti, kun teille kasvavat paremmat siivet, ja te pääsette siirtymään tästä kylmästä ilmasta lämpimämpään ilmaan. Siellä aurinko paistaaa eikä ole sotaa, ei rajuilmaa eikä pakkasta niinkuin täällä. Siellä saatte istua elämän puun oksilla laulaen ja visertäen kiitosta suurelle Luojalle, joka on teille hengen antanut. Amen. Halleluja!”. Aamen.