Usko ja epäusko

Johannes 9: 24-38
******************

”Ja Herra vei hänet (Aabrahamin) ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä. Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” (I Moos. 15: 5-6)

Rukous: ”Suo Herra armos loistaa sun istuimeltasi ja vedä valollasi, mua valkeuteesi. Pois poista epäusko ja ole aamurusko, mun sydämelleni.” (V.: 539:3)

Tämän sunnuntain teema on: ”Usko ja epäusko”. Joskus leimataan ihmisiä epäuskoisiksi tai uskovaisiksi. Todellisuudessa usko ja epäusko elävät jokaisen ajattelevan ihmisen sisimmässä, samoin kuin hyvä ja paha. Ne ihmiset, jotka ovat antaneet sydämensä ja itsensä Jeesuksen omiksi, ovat voittopuolisesti uskon tilassa. Välinpitämättömät eli toiselta nimeltään ”suruttomat” salaavat uskoa Jumalaan ja usein haluavat esittää olevansa jatkuvan epäilyksen vallassa. Epäuskon tilassa on helpompi kuvitella olevansa viisaampi kuin lapsenuskoiset tai uskoa tunnustavat ihmiset. Luonnontieteet tai ns. ”tiede” voivat sokaista ihmisen kuvittelemaan itsestään ”enemmän kuin ajatella sopii.”

Jeesuksen aikana kuviteltiin, että menestys ja Jumalan siunaus ovat sama asia. Jos ihminen sairasti, hän oli tehnyt jotain syntiä, josta Jumala rankaisi. Samalla tavalla köyhät ja pahoinpidellyt olivat omasta syystään putoajan osassa. Jumalan siunaus tuon ajan farisealaisuuden mukaan tuli siitä, että ihminen oli nuhteeton lain edessä ja teki aina oikein. Päivän tekstissä jopa sokean vanhempia pidettiin syyllisinä ja syntisinä siksi, että poika oli syntynyt sokeana. Aikalaisten lähimmäisen rakkauskin ulottui vain samassa hyvässä elämisen mallissa oleville. Jumalan Poika tuli kuitenkin pelastamaan syntien ja syyllisyyden taakan alla olevia. Hän sanoikin: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Minä olen tullut syntisiä pelastamaan.” Fariseukset joutuivat kuuntelemaan Jeesuksen puhetta korvat punaisina.

Ensimmäiset epäuskoon joutuneet ihmiset esiteltiin jo Eedenin (=onnen) paratiisissa. Heille käärme syötti huijaustarinan: ”Jumala tietää, että sinä päivänä kun te syötte siitä puusta, tulette tietämään hyvän ja pahan.” Epäusko syntyy siitä, että alkaa epäillä Jumalan Sanan paikkansa pitävyyttä. Aina, ei vain 5.600 vuotta sitten. Niinpä vielä vuonna 2020 j.Kr. ihmiset uskovat kaikenlaisia tarinoita, mutta hylkäävät Jumalan viisauden ja totuuden sanat. Synnin seuraukset ovat karvaita. Jumala tosin jaksaa vieläkin etsiä kadonneita lampaitaan ja kuuluttaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen sovintokuoleman ja uhrikaritsan veren voimasta; ylitse synnin ja kuoleman vallan.

Päivän evankeliumissa sokeana syntynyt mies tunnusti ihanasti uskonsa. Hän sanoi: ”Onko hän (parantaja) syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” Näin me vieläkin todistamme parhaiten uskostamme, kun kerromme, mitä Jeesus on meille tehnyt. Historian lehdiltä luemme, miten monet, jo elämän ja toivonsa menettäneet ovat saaneet alkaa uuden elämän vaiheen Jeesuksen parantamana ja auttamana ”puhtaalta pöydältä”, ”ruumis puhtaalla vedellä pestynä ja sydän vihmottuna Karitsan verellä”. Samalla syntiset kädet ja jalat, sekä pahoja ajatteleva sydän alkavat tehdä auttamistyötä ja lohduttamistyötä Jumalan valtakunnan apulaisina.

Vaikka hengellinen sokeus syvenee maailman ajassa, vielä saamme huomata, että Herra tekee ihmeitä. Me kuulemme kertomuksia (memoraatteja) siitä, miten musta sydän on muuttunut lumivalkeaksi, ja kirouksen tilalle on tullut kiitos ja ylistys. Jumalan sana tulee rakkaaksi, niinkuin kirkas valo pimeässä laaksossa. Pyhä Henki valaisee tien kotiin asti, sitä tietä kulkien ei ”hullukaan” eksy.

”Sokea tässä halajaa sinulta valistusta. Ah, aukaise mun silmäni, suo mulle johdatusta. Sun Henkes valo sytytä, suo sanas kynttiläksi. Sun tahtos mulle selitä, tee minut näkeväksi.” (V.v.:210: 3) Aamen.