Lähimmäinen

Matteus 5: 43-48
******************

”Sentähden kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.” (Matt. 7: 12, 1938)

Rukous: ”Herra, elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten./ Herra, auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.” (V. 509: 1-2)

Päivän evankeliumi on otettu vuorisaarnasta. Siinä on myös tuo johtolause, jota kutsutaan ”Kultaiseksi säännöksi”. Sen sisältö on periaatteessa muissakin filosofioissa , kuten Kiinan konfutzelaisuudessa ja Mahatma Gandhin hindulaisuudessa. Kultainen sääntö on eräänlainen peilisääntö. Mitä teet toiselle näkyy myöhemmin itsesi kuvassa. Suomalaisilla on omissa sananlaskuissaan pari vastaavaa lausetta sisällöltään kuten: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”, ja: ”Minkä taakses jätät, sen edestäs löydät”.

Takavuosina luimme koulun lukukirjasta kertomusta, missä pieni poika veisti nurkassa kaukaloa. Hän oli nähnyt miten isä kohteli iso-isää, jota syötettiin sian kaukalosta. Poika ajatteli, että hänkin syöttää aikanaan isäänsä veistämästään kaukalosta. Meille opetettiin kertomuksen avulla neljättä käskyä, joka velvoittaa lapsia kunnioittamaan isää ja äitiä, jotta menestyisivät ja kauan eläisivät maan päällä.

Evankeliumissa Jeesus selventää, mitä on lähimmäisen rakastaminen. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa yleisesti ajateltiin, että lähimmäinen on vain toinen juutalainen, kunnollinen sellainen. Vertauksissaan, kuten ”Laupias samarialainen” ja ”Rikas mies ja Lasarus” Jeesus opettaa, että kaikki ihmiset, myös ”publikaanit ja syntiset” ovat lähimmäisiä. Itse Jeesus lähestyi juuri heitä, jotka olivat sairaita tai muuten kelvottomia kunnon ihmisten keskellä. Hän sanoi fariseuksille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Minä olen tullut kutsumaan syntisiä, en hurskaita, parannukseen.”

Tämän päivän tekstissä Jeesus menee vielä pidemmälle. Hän käskee rakastaa vihollisia ja rukoilla vainoojiensa puolesta. Tuo käsky tuntuu vaatimukselta, joka näyttäisi turhentavan armon käsitteen. Tarkemmin ajateltuna Jeesus viittaa samaan opetukseen, joka oli viime sunnuntain tekstissä: ”Tehkää puu ensin hyväksi, niin sen hedelmät tulevat hyviksi”. Eli on kysymys sydämen asenteesta. Tulee mieleen tapa, jota käytti muuan kuuluisa psykiatri valtameren tuolla puolen. Hän kertoi, että jos joku loukkasi häntä tai puhui hänestä pahaa, hänellä oli tapana lähettää kukka tai kiitoskirje tuolle vihamiehelle. Usein viha kääntyi menetelmän ansiosta hyväksynnäksi, jopa rakkaudeksi. Tuokaan menetelmä ei sovi kaikkiin luonteisiin, joten rukouksen kautta voi löytyä erilaisia valloittamiskeinoja, että vastavuoroinen rakkaus voisi toimia.

Epistolassa ”rakkauden apostoli” Johannes neuvoo myöskin siirtymään vihasta pois. Hän sanoo: ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Hän antoi henkensä meidän edestämme, meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. ...Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla ja kielellä, vaan teossa ja totuudessa.”(I Joh. 3: 16,18). Sekä Paavali että Johannes näyttävät olevan sitä mieltä, että osallisuus Jumalan rakkaudesta vaikuttaa meissä rakkautta varsinkin kärsivää lähimmäistämme kohtaan.

Päivän tekstejä lukiessa joudumme nöyrästi tunnustamaan, että rakkautemme ei ole läheskään täydellistä. Olemme vielä opintomatkalla, oppisopimusmatkalla. Jeesus sanoo, että olemme murhaajia, jos emme rakasta veljiämme/sisariamme. Murhaajana emme pääsisi Jumalan valtakuntaan, emme iäisiin Karitsan häihin. Saamme kuitenkin luottaa Jumalan uskollisuuteen, kasteen armoliittoon ja Jeesuksen veren evankeliumiin, sekä jatkaa matkaa pienin askelin kohti päämääräämme, missä on vain rakkaita ystäviä, veljiä ja sisaria Herrassa, ilman vähäisintäkään vihan värettä. Aamen.