Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:162620 kpl


Kirkastussunnuntai


Markus 9: 2-8
******************

”Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa , kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit.” (Ilm. 1:14)

Rukous: ”Oi, Kristus, itses kirkasta sä meille matkallamme. Sun kalliin sanas voimalla valaise sielujamme. Niin, että kerran taivaassa me saamme laulaa kiitosta sun kirkastettuis kanssa.” (V.v. 140:5)

Moosekselle on kuvattu muutamissa kuuluisien taiteilijoitten kuvissa, ja taisi olla vanhassa kuvaraamatussakin, sarvet päähän. Se johtui kuulemma käännösvirheestä, kun sana säde, säteily ja sarvet ovat heprean kielessä lähekkäin, eikä siinä kielessä ole vokaaleita. Eli kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta haettuaan laintaulut, häneen oli tarttunut säteily kirkkauden maasta, Jumalan kasvoista. Jumala ilmoitti päivän Vanhan Testamentin tekstissä Moosekselle nimensä: ”Minä olen” (Jahve). Meille on siitä opetettu, että vain Jumala on tosiolevainen, suvereeni, muista riippumaton ”Minä”, kun taas me luodut olemme aina jostain riippuvaisia, ainakin Luojastamme.

Efeson seurakunnan piispa, Jeesuksen nuorin opetuslapsi Johannes joutui n. 90-vuotiaana Diocletianuksen vainoissa Patmos-luodolle todistuksensa vuoksi. Siellä Jumala näytti Johannekselle näkyjä ja käski kirjoittaa ne muistiin lähetettäväksi seitsemän seurakunnan enkelille (johtajalle) ja sitä kautta meillekin, viimeisen ajan uskovaisille. Johanneskin sai nähdä kirkastetun Herran. Hän kuvaa näkemäänsä näin: ”Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetun. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekki…… ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydellä terällä paistaa,” (Ilm. 1: 12-16)

Tämän ”kirkastussunnuntain” evankeliumi kertoo Jeesuksen kirkastumisesta. Nykynuori vastasi, kun kysyin, mitä hän ymmärtää sanasta ”kirkastus”, että mieleen tulee astianpesukoneen kirkastusaine. Meille vanhemman polven ihmisille kirkastuminen selitettiin jonkin asian kirkastumisena. Eli jos ihminen älyää, hoksaa tai oivaltaa jonkin asian merkityksen ja ytimen, se on kirkastumista. Siihen tarvitaan joko oma äly tai toisen ihmisen selkeä opastus. Opastuksen eli neuvon vastaanottamiseen taas tarvitaan nöyryyttä. Sekin asia pitää kirkastua itselle, että tarvitsee neuvoa, että itse ei osaa tai ymmärrä. Esimerkkinä asian kirkastumisesta voisi mainita Martti Lutherin tornikokemuksen. Mies oli vuosikymmenen verran etsinyt Jumalan vanhurskautta tekojen ja tekemättäjättämisten avulla ja joutunut umpikujaan. Roomalaiskirjeen professori tajusi kirjaa tutkiessaan, että ihminen pelastuu uskon kautta ja saa armosta vanhurskauden. Lutherille kirkastui Jumalan armo. Sen jälkeen Lutherin tunnuslauseeksi tuli: ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”.

Päivän evankeliumissa Jumala kirkasti Poikansa sanomalla: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Jeesuksen ajan jälkeen Jumalan Pyhä Henki kirkastaa sanansa niin, että tavallinen ihminen eri aikakausina ymmärtää, että kyse on hänen pelastuksestaan. Ihminen, joka kuulee Sanan ja ottaa sen vastaan, saa kokea, miten asia toisensa jälkeen kirkastuu hänelle; asiat menevät uuteen tärkeysjärjestykseen ja sydämessä alkaa palaa ”taivaan hiuka”, kaksiuuntainen rakkaus, ylös Jumalan suuntaan ja sivuille lähimmäisten suuntaan. Siinä käy niinkuin Pietarille: ”Meidän on tässä turvallista olla, minne me menisille, sillä Sinulla, Jeesus, ovat elämän sanat.” Pysymme kiinni iankaikkisen elämän lupauksessa. Aamen.