Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:163069 kpl

Rakkauden laki

Markus 10: 17-27
******************

”Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä, niinkuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”, te teette oikein.” (Jaak. 2:8)

Rukous: ”Jumala, anna Henkesi. Sen lahjan lupas Poikasi rukoileville tuoda. Me pyydämme nyt sulta siis, sä että Henkes uskoviis, tahtoisit, Herra, suoda./Oi kuule, Isä armias, nyt huokaavia lapsias, valaise tiemme kaita. Suo Henkes meitä hallita, meit´ armollasi virvoita, kuin aamukaste maita.” (V.v. 101: 1,9)

Koronavuonna 2020 Suomen ev.lut.kirkossa saarnataan paljon rakkaudesta. Varsinkin nuorempi papisto on ottanut keskeiseksi opinkappaleeksi päivän teeman: ”Rakkauden laki”. Noita uudentyyppisiä julistuksia kuunnellessa me vanhat tuumailemme, missä on evankeliumin saarna, saarna sovituksesta ja ansiottomasta armosta. Rakkauden osoittamisesta lähimmäisille on tehty teko, ansio, suoritus, jossa toiset näyttävät olevan osaavampia kuin toiset. Oikeastaan rakkaus ei olekaan enää puhdasta, vaan siitä on tullut samaa tarkoittava sana kuin suvaitsevaisuus taikka sosiaalisuus.

Tämän päivän evankeliumissa kerrotaan nuoresta hallitusmiehestä, joka tuli kysymään Jeesukselta sitä tärkeintä kysymystä, miten ihminen voisi saada osakseen iankaikkisen elämän lahjan. Keskustelussa käy ilmi, että käskyjen noudattaminen ei takaa autuutta eli pelastusta. Ainoa pelastuksen tie on Jeesuksen seuraaminen, kaita tie elämään. Vanhan Testamentin isät puhuivat lapsilleen, varsinkin pojilleen kahdesta tiestä. Ne olivat siunauksen tie ja kirouksen tie. Isät kehottivat valitsemaan siunauksen tien. Isät puhuivat myös elämän tiestä ja kuoleman tiestä. Taas he kehottivat vaalitsemaan elämän tien. Ilmeisestikin siunauksen tie ja elämän tie ovat keskenään sama käsite, kun taas kirouksen tie ja kuoleman tie ovat keskenään sama käsite.

Jeesus ja Uuden Testamentin kirjoittajat yhdistävät kaidan tien ja elämän tien. He esittelevät elämään johtavan tien vastakohdaksi lavean tien, joka vie kadotukseen. He sanovat myös sen totuuden, että harvat löytävät elämän tien, kun taas suurin osa ihmisistä valitsee helpomman tien, joka vie kohti kadotusta. Kun vainot syttyivät Jerusalemin hävityksen jälkeen ja jo ennen sitä, vaino kohdistui kristittyjen ”tiehen” eli Kristukseen, joka on ”tie, totuus ja elämä”. Jeesus itse on siis tie, jopa ainoa tie pelastukseen. ”Ei kukaan pääse Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani”, Jeesus todistaa jäähyväispuheessaan.

Jumala on rakkaus, kaiken inhimillisenkin rakkauden lähde. Paavali kirjoittaa: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minä en omistaisi Jumalan rakkautta (agape), olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen”. Mutta äsken kerrotun välttämättömyyden vuoksi Jumalan rakkautta ei voi omistaa ilman Jeesusta. Luther sanookin tunnetun lauseensa: ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristus.”. Se tarkoittaa, että kaiken muun rakkauden opettelemisessa auttaa ensimmäisen käskyn tarkka noudattaminen. Se on: ”Älä pidä muita jumalia”.

Nuori mies joutui lähtemään pois surullisena, sillä rikkaus oli hänen jumalansa.

Jos rikot ensimmäisen käskyn, olet rikkonut kaikki käskyt. Siksi on pakko pysähtyä peilin eteen ja kysyä: Mikä on minun jumalani? Jumalaksi määritellään uskontotieteessä se asia tai henkilö, johon hädän tullen ensimmäisenä turvautuu. Psalmin kirjoittaja siteeraa Jumalan sanoja: ”Hädässä huuda minua, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun tulee kunnioittaa minua.” Meidänkin on hyvä muistaa kaikkina elämämme päivinä, että kaikesta muusta meidän on luovuttava, vain Jumalan rakkaus kantaa meidät yli kuoleman pimeyden. Siksi kannattaa pysyä lähellä Jeesusta ja armon evankeliumia. ”Suo, Herra mun sinuhun uskaltaa, kun vainoojat minua ahdistaa. Sä olet mun turvani ainoo. Mä voimas ja hyvyytes tunnustan, siks pilkaksi joudun mä maailman, mua vastustajas yhä vainoo./Suo, että mä nöyränä kärsin sen, sun käskyjäs hurskaita kuunnellen. Tee mulle ne rakkaiksi aivan. Sun armohos turvata kurjain suo Ja uskoa, toivoa meihin luo, myös keskellä ristin ja vaivan.” (V.v. : 345: 1-2)