Armahtakaa!

Johannes 8: 2-11
*******************

”Ihmistä, itsesi kaltaista sinun syntisi satuttavat. Ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.”(1992) - ”Ihmistä, kaltaistasi koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.”(1938)(Job35:8)

Rukous: ”Hoida meitä, Herran Henki, anna mieltä Kristuksen, että nyrkki aukeaisi toisen käteen tarttuen. Tutki meitä langenneita armon silmin, Jumala, viha päästä pimennoistaan, päästä meidät pahasta.” (V. 453:2)

Tuo sana: ”Armahtakaa” tuntuu pahalta. Ihmisten maailmassa ei armoa tunneta. Armahtaminen on Jumalan oikeus. Hänellä on siihen valta ja voima. Ihmiseltä pyydetään paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä jos edes jaksaa joka tilanteessa armahtaa lapsiaan ja puolisoaan, saati vieraita, jotka tekevät pahaa, häiritsevät tai varastavat. Myös sellaiset ihmiset, jotka selän taakana mustamaalaavat ja juoruavat; jopa vievät maineen ja työpaikan, tarvitsevat pikemmin häpeäpaalun kuin armahduksen.

Päivän evankeliumi kertoo syntisestä naisesta, jonka fariseukset olisivat kivittäneet ilman Jeesuksen väliintuloa. Jeesuksen aikana ja vielä pitkään historiassa on harjoitettu kuolemanrangaistuksia monista asioista, joita nykyisin ei ollenkaan pidetä ”synteinä”. Tosin synti-sana tässä yhteydessä lienee väärä. Synti on aina rikkomus Jumalaa vastaan, jolloin myös tuomio kuuluu Jumalalle. Jeesus saattoi Jumalana sanoa naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee!”

Vanha Testamentti kertoo kuningas Daavidin synnistä. Jumala lähetti profeetta Naatanin puhuttelemaan . Jos Daavid olisi ollut nykykuningas, hän tuskin olisi nöyrtynyt parannukseen. Olisi varmaan ajanut Naatanin tiehensä. Kyllä Daavid tuomitsi itsensä kuolemaan tietämättään. Mutta armahdettuna syntisenä tämä Jeesuksen esi-isä kirjoitti seitsemän katumuspsalmia, jotka näyttävät, miten Daavid käsitti tekonsa hirvittävyyden seurauksineen .

Synti seurauksineen on aina hirvittävä asia. Tuo nainen kumppaneineen saattoi hyvinkin rikkoa jonkun perheen toimeentulon ja rakkauden. Haureuden synti on luokiteltu varhaiskirkonkin aikana kuolemansynniksi. Olemme nähneet, miten leikittely on vienyt monelta mielenterveyden ja kodin. Monet ovat alkaneet surussaan juomaan tai käyttämään piristeitä, jotka vievät hautaan tai ainakin surkeaan elämään, mistä ei helposti pääse nousemaan. Joku pieni prosentti pelastuu uskon kautta.

Jos syntejään katuva pääsee kosketuksiin Jeesuksen kanssa, hän on onnellinen. Kun Jeesus vapahtaa ja armahtaa syntisen, hänestä tulee todella vapaa. Apostoli opettaa poiketen nykyihmiseten ”suvaitsevuudesta” näin: ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä...” (Tiitus 2: 11-13) Myös oppi-isämme Martti Luther ja herätysliikkeitten perustajat Suomessa ovat kaikki olleet sitä mieltä, että parannus tai uudestisyntyminen merkitsee muutosta, jopa täyskäännöstä elämän asenteissa. Siionin laulun tekijä, jolla aiemmin oli alkoholiongelma , kirjoittaa: ”Mun mieleni on muutettu tutkimaan autuutta ja sitä suurta kunniaa, joka on taivaassa”.

Uskomme, että tämän päivän tekstien keskeiset henkilöt saivat todella alkaa uuden, puhtaan ja vapaan elämän, joka johti lopulta iankaikkiseen autuuteen Jumalan luona. Aamen.