Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:140703 kpl


Juhannuspäivä /Johannes Kastajan päivä

Luukas 1: 57-66
*********************

”Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut, Kun vielä olin äitini kohdussa, Hän antoi minulle nimen. Hän sanoi: ”Sinä olet minun palvelijani”(Jes. 49: 1,3).

Rukous: ”Oi Jeesus Kristus jalo, ja kirkas paisteemme. Sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki, sytytä rintaamme. Suo meille uusi mieli, pois poista murheemme.”(V.:571:4)

Juhannus on Suomen suven juhla. Siniristilippu nostetaan tankoon aattona klo 18. ja lasketaan alas juhannuspäivänä klo 21. - Vielä vuonna 2020 saamme katsella ristinlippua. Me laulamme lippua nostaessamme: ”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin, sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Vielä suurin osa kansasta on tätä mieltä. Kaikki eivät enää ole. Epäusko ja julkijumalattomuus on päässyt vallalle osassa kansaamme. Mutta vielä jaksamme rukoilla kansamme ja itsemme puolesta. Herra elää ja valvoo kansojen elämää.

Päivän sankari Johannes Kastaja on kokosydämisen uskon sankari. Hänet Jumala valitsi tienraivaajaksi Vapahtajalle, syntiemme sovittajalle. Johannes oli vielä viimeinen lain saarnaaja, joka julisti Jordanilla voimallisesti, että jokaisen on tehtävä parannus, parannus synnistä ja laittomuudesta. Hän sanoi, että: ”jo on kirves pantu puun juurelle….”. Jeesuksen nähdessään Johannes kuitenkin oli nöyrä ja sanoi, ettei hän kelpaa edes solmimaan Jeesuksen kengänpauloja. Hän tahtoi kasvaa alaspäin, jotta Herra saisi kasvaa yli kaiken. Saarnastaan Johannes joutui vankilaan ja lopulta hänet mestattiin.

Juhannuspäivän tekstissä Johannes on vastasyntynyt. Hän syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Hänen vanhempansa olivat jo vanhoja. Elisabet ja Sakarja elivät pappilassa. Sakarja oli mykkä siitä asti kun pariskunnalle oli ilmoitettu pojan syntymästä. Tämän päivän teksti kertoo, että mykkyys loppui kun Sakarja kirjoitti taululle: ”Johannes on hänen nimensä”. Johannes merkitsee suomeksi: ”Herra on armollinen”. Kuuliaisuus Herralle avasi Sakarjan suun ylistysvirrelle. Kaikki ihmettelivät: ”Mitähän tästä lapsesta tulee!”

Jumala valitsee palvelijansa. Johannes oli yksi valituista. Hän ei voinut vastustaa Jumalan valintaa niinkuin eivät monet muutkaan profeetat. Muistamme, miten vaikeaa Jeremialla oli julistaa Jumalan tuomioita kansalleen. Hänelle tehtiin paljon pahaa. Hän joutui kerran kaivoon ja kerran hänen piti seistä kadun kulmassa kuin joku ”linnunpelätin”, aivan nuori mies. Entä Jesaja, joka lopulta sahattiin poikki elävänä. Vielä kristinuskon alkuvuosina on tuhansia marttyyrejä kuollut Jeesuksen nimen tunnustajina. Eikä vaino ole vieläkään loppunut, ehkä vasta alkamassa.

Epistolatekstissä viitataan epäjumaliin, joita ihmiset palvelevat. Nykyaikana ovat epäjumalat erilaisia kuin Johanneksen aikana. Voisi sanoa, että suurin epäjumala tänä päivänä on ihminen itse. Varsinkin nuorena kukin ajattelee olevansa kaikkivoipa, joka ei tarvitse ”Jumalaa eikä Luojaa, vaan ihminen itse on kaikkivaltias.”. Monet etsivätkin elävää Jumalaa, Auttajaa ja Armahtajaa vasta vanhana, ennen kuolemaansa (jos ehtivät). Niin paljon hukkaan menneitä päiviä. Uskovat näet tietävät, että Herran kanssa eläen voi olla turvassa ja suojassa monelta pahalta. Ja jos lankeaa, saa mennä armoistuimen tykö ja saada anteeksi synnit.

Juhannuskin on lopulta armon juhla. Silloin voimme kuvaannollisesti polttaa pahat muistot ja pahat tekomme liekissä, jonka Jumalan Pyhä Henki on sytyttänyt meissä. Vielä kuuuntelemme Johannesta: ”Pois epäusko, mielenne muuttakaa, palvelkaa yksin Herrraa älkääkä mammonaa. Palvelkaa Herraa, mielenne muuttakaa.” (V.: 12: 4) Aamen.