Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:281584 kpl

Jumalan kansan koti-ikävä

Johannes 17: 11-17
*******************

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16: 33)

Rukous: ”Oi rakas Jeesus, suloinen, luo silmäs puolehemme. Sä auta, Herra armoinen, ja riennä turvaksemme. Me vaellamme vaaroissa, maailman myrskyilmoissa, keskellä vihollisten. / Tee lujaks heikko uskomme alhossa kiusausten. Suo, ettei sammu toivomme helteissä ahdistusten. Sun rakkauttas tuntemaan, sun askeleitas seuraamaan ah auta Herra Jeesus.” (V.v. 430: 6,10)

Kirjoitan tätä korona-kriisin aikana. Monilla on ikävä. Karanteenissa olevat vanhukset ikävöivät omaisiaan, erityisesti lapsenlapsiaan. Myös lapset ikävöivät tovereitaan ja isovanhempiaan. Yhteiskuntamme ja koko maailma näyttää murentuvan. Isänmaata vaivaavat muutkin taudit ja sairaudet kuin korona. Aatteelliset, varsinkin uskonnolliset arvot ovat uusien sukupolvien aikana menneet kuperkeikkaa. Turvallisuus ja lapsenusko ovat jääneet jalkoihin. Elämme todella vaarallista myrskyävää ja myrkyllistä aikaa. Pelkäämme tulevien sukupolvien puolesta. Suurimmalla osalla ei ole edes tiedollista pääomaa uskon ja Raamatun totuuksista. Monilla on vielä ylpeä asenne neuvoihin ja matkaoppaisiin nähden.

En uskalla ajatella, mitä ihmiset sanoisivat, jos alkaisi puhua heille tavallisen arjen keskellä ”Jumalan kansan koti-ikävästä”. Ehkä tuosta voi arasti mainita kirkon saarnatuolista. Ei tavallisella ”luterilaisella” ainakaan ulospäin näyttäisi olevan ”taivaan hiukaa” eli ikävää pois tämän maailman humun keskeltä. Kirkkojen ja seuratupien penkeissä yleensä näkee harmaapäisiä vanhuksia, jotka ovat jo lähellä rajaa tuonpuoleiseen. Eikä kaikissa kirkoissa edes puhuta niin, että saisi evästä matkantekoon. Se on niin surullista.

Jumala on kuitenkin vielä säästänyt pienen uskovaisten joukon vuoksi kansaamme ja isänmaatamme. Raamatun kertomusten mukaan Jumalalla on joka aikana säilynyt siemen, vaikka pieni joukko, joka ikävöi Jumalan kansan lepoon. Suurten luopumusten aikana Jumala siirtää evankeliuminsa sinne, missä sitä kaivataan. Sydämissä asuu jo pelko, että Herra tekee sen myös oman isänmaamme kohdalla.

Jeesus rukoilee tämän päivän evankeliumissa omiensa puolesta. Hän ei kaunistele asioita, vaan puhuu totuudessa. Hän rukoilee: ”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus.”(Joh.17: 14-17)

Vaikka tähän asti olemme saaneet olla Suomessa turvallisesti uskomassa, olemme kuulleet tulevista kristittyjen vainoista. Myös kirkon opetuksessa vilahtelee sielunvihollisen tuhotöitä Jumalan kansan seassa. Silti rukoilemme Aabrahamin tavoin, että Herra säästäisi uskovaistensa tähden nykyisten ”sodomilaisten” vihalta. Jeesus lupasi pitää meistä huolen ja lupasi myös olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.

Me tahdomme pysyä Jumalan sanan totuuksissa ja seurata Jeesusta, niinkuin lampaat Hyvää Paimenta. Aamen.