Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:134948 kpl

Pääsiäispäivä

Johannes 20:1-10
******************

Kristus on ylösnoussut.

Kuolema on nielty ja voitto on saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (I Kor. 15)

Rukous: ”Sä sait, oi Jeesus voiton, lunastit laumasi. Toit uuden päivän koiton, sä voitonsankari. Jo haudan salpa aukes, ja kuolon valta raukes, sä nousit haudasta. / Sä nousit kunniassa, maan täytä valolla. Ei ole kuolemassa nyt enää kuoloa. On ilo enkeleillä, on elo uusi meillä ja toivo autuuden”. (V.v.: 73: 1-2)

Jokaisena sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä toistamme pääsiäisen ihmettä. Apostoli Paavali kertoo kreikkalaislle (päivän epistolatekstissä) ja samalla meillekin, miten merkittävä tapahtuma pelastuksemme kannalta on Jeesuksen ylösnousemus. Ilman kuolleista ylösnousemusta olisi uskomme turha, ja olisimme kaikkia ihmisiä surkuteltavimpia. Jumala herätti Jeesuksen ensimmäisenä ylös kuolleista, jotta mekin saisimme toivon ja jaksaisimme kilvoitella uskossa loppuun asti.

Ennen kristillisen kirkon uutta lepopäivää, juutalaiset viettivät luomisen muistojuhlana lauantaita sapattina. Jo maanpäällisen toimintansa aikana Jeesus mursi sapattikäskyä sanomalla että : ”sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten.” Sapatin Jumala oli tarkoittanut lepopäiväksi ihmisille sekä karjalle. Silloin myös palvelusväki saisi kerätä voimia uutta työviikkoa varten. Oppi-isämme muistutti myös hengellisestä tarpeesta saada sielullemme ruokaa ja juomaa Jumalan Sanan lähteestä. Vielä minun nuoruudessani pyhitettiin jumalanpalveluksen aika, jolloin isä luki usein Lutherin Postillaa sekä laulettiin kotona joku sopiva virsi, koska kirkkoihin ei ollut mahdolllisuuksia mennä. Joinakin suurina juhlapyhinä ei saanut edes mennä kylään tai harrastuksiin, korkeintaan luontoon kävelemään tai hiihtelemään. Sanankuuloa varten pidettiin usein kotiseuroja tai mentiin perheittäin seuratuville.

Ylösnousemusaamuna Pietari ja Johannes lähtivät juoksemaan haudalle. Ensimmäinen juoksija oli kuitenkin Magdalan Maria, joka ehti kertomaan, että: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, enkä tiedä, minne ovat hänet panneet.”. Jeesus oli todella Jesajan ennustuksen mukaan saanut haudan läheltä Golgataa, sillä Joosef Arimatialainen oli lahjoittanut sen omalta maaltaan. Tarinan mukaan Joosef olisi ollut sama mies, joka oli yöllä mennyt salaa keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Jeesus oli sanonut Joosefille, että ”ellei joku synny vedestä ja hengestä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Samassa keskustelussa on myös tuo kaikkien osaama ”pienoisevankeliumi” (Joh. 3: 16). Raamattu tosin mainitsee tapauksen päähenkilöksi Nikodeemus-nimisen miehen, joka oli lainopettaja ja neuvoston jäsen. Jesaja kuitenkin ennustaa, että ”rikkaan haudassa hän sai leposijansa” (Jes. 53: 9). Joosef olis rikas mies, mutta niin oli varmaan Nikodeemuskin.

Evankeliumit kertovat, että haudan suulle oli laitettu suuri kivi, jota tavallinen ihminen ei pystynyt yksin vierittämään. Haudalle oli myös laitettu vartijoita, ettei kukaan pääsisi varastamaan ruumista. Enkelit kävivät kuitenkin ottamassa Jeesuksen pois haudasta ja laskostivat kauniisti käärinliinat haudatun leposijalle. Toisen evankeliumin mukaan Maria oli luullut Jeesusta puutarhuriksi ja kysellyt häneltä Jeesuksen olinpaikkaa. Jeesus oli lausunut Marian nimen, mistä Maria olisi hänet tunnistanut. Johannes kirjoitti omaan kirjaansa tämän version, joka on tänään saarnan aiheena.

Vanhan Testamentin tekstissä pappisprofeetta Hesekiel kertoo näystä, missä Herra herättää kuolleen kansansa luut erämaassa jälleen elämään. Se on puhutteleva kertomus myös oman kansamme nykytilasta. Suuri osa elää kuolleen uskon erämaassa. Mekin voimme toivoa ja rukoilla, että Herran Henki puhaltaisi vielä tännekin ja antaisi herätyksen ennenkuin pasuuna alkaa soida. Aamen.