Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:150690 kpl

Pitkäperjantai

Johannes 19: 16-30
********************

”Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaaksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa”.(Jes. 53:11)

Rukous: ”Kun synti syttyy mieleeni ja synkentää mun sieluni, suo silloin ristis juurella, sun kuolemaas mun muistella / Sun ristis olkoon ainoa, tienviittaajani matkalla, ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna, tähtenä. / Se oikealle ohjatkoon, pois harhateiltä johtakoon. Maailma ettei eksytä, pois tyköäsi viehätä. / Se olkoon turva tuskissa, varustus vahva vaaroissa, mun eläissäni iloni, ja kuolleissakin toivoni.” (V.v. 52: 9-12)

”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin!” Tämä Pilatuksen asenne on aivan tuttu ihmisten ominaisuus. Jotkut ovat niin jääräpäivät, että kukaan eikä mikään saa heitä muuttamaan mielipidettään. Olen nuorempana huomannut saman piirteen itsessänikin. Sosiaalipyskologian mukaisesti myös jonkun ryhmän painostus saa ihmiset jankkaamaan samaa mielipidettä, vaikka se ei olisi ollenkaan oma tai oikeaksi todistettu. Lauma-ajattelu on jonkin turvallisuusnäkökulman kannalta ymmärrettävä. Kun kouluaikanani puhuttiin Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, usein todettiin, että ”joukossa tyhmyys tiivistyy”. Opettajana myös huomasin, että varsinkin murrosikäiset ovat aivan eri ihmisiä, kun heitä puhutetaan yksin kuin ryhmän läsnäollessa. Ihmiset pelkäävät toisiaan ja sitä, että jäävät yksin.

Jeesus onkin ainoa, joka oli todellisesti yksin. Hän kantoi ihmiskunnan synnit, muttta samalla myös Jumalan synteihin kohdistuneen vihan. Hän huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” (Eeli, Eeli, lamma sabaktani!”) Siitäkin ihmiset löysivät pilkan aiheen: ” Hän huutaa Eliasta avukseen!” Tosin profeetta Jesaja oli kaikki pitkäperjantain tapahtumat sana- tai ainakin asiatarkasti ennustanut, myös isooppikorren päässä annetun hapanviinin sekä arvanheiton Jeesuksen vaatteista. Uskovaiset sanoivat nuoruudessani, että meidän vanhurskautemme on kudottu ”Golgatan kaidoissa kangaspuissa”. Ei tuo ollut todellakaan helppoa Vapahtajalle eikä Jumalalle. Jeesus oli kuitenkin ”kuuliainen kuolemaan, hamaan ristinkuolemaan asti.”

Jeesus huolehti rakkaasta äidistään ristin pääälläkin. Johannes kertoo, että hän sai tehtävän huolehtia Jeesuksen äidistä. Äidistä huolehtiminen kuului Jeesuksen maassa perheen vanhimmalle pojalle, jos isä oli jo kuollut. Johannes nimitti itseään: ”se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakas”. Johannes oli erilainen kuin muut. Hän oli nuorin, oppinut ja ylipapin sukulainen. Hän nojasi taiteilijoittenkin näkemyksen mukaan Jeesuksen olkapäähän viimeisellä aterialla.

Uskovaiset eivät enää ole koskaan yksin. Jeesus sanoi:”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”. Tunteet ovat erikseen. Uskovainenkin voi epäuskoisen maailman keskellä tuntea itsensä yksinäiseksi niinkuin Psalminkirjoittaja: ”Minä olen kuin pelikaani erämaassa, kuin huuhkaja raunioissa. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.”(Ps. 102: 7-8) Jumalan lapsi voi kutenkin Jeesuksen nimessä puhua Jumalalle ja saada avun Häneltä.

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi viimeksi: ”Se on täytetty!” Se tarkoittaa, että Jumalan antama tehtävä, sovitus ja lunastus oli täytetty. Nyt ei laki enää voi pelotella uskosta osallisia, sillä Jeesuksen vanhuskaus peittää armon alle tekomme ja tekemättä jätttämisemme. Saamme uskoa synnit anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä.” Kyllä Paholainen vieläkin pelottelee, mutta tiedämme, että kun Jumala on antanut anteeksi, ei ”pirullakaan ole niin pitkää kauhanvartta, että saisi syntimme armon merestä.”. Lapset ovat vapaat, siksi virrenkirjoittajat ylistävät Vapahtajaa esim. tässä: ”Siis nöyrimmän nyt kiitoksen, mä sulle annan, Armoinen, kun ristinkuolemallasi, sovitit syntivelkani.” (52: 7). Me yhdymme kiitosvirteen, joka kerran soi kuin vetten pauhu Karitsan valtaistuimen edessä. Aamen.