Marian päivä.

Luukas 1: 39-45
*******************

”Sydämeni riemuitsee Herrasta, Hän nostaa minun pääni pystyyn.” (I Sam. 2:1)

Rukous: ”Jumalaa kiittää sieluni, ylistää Herraa nöyrästi, ja henkeni nyt iloitsee, Vapahtajasta riemuitsee/ Ylistys olkoon Isälle ja ainoalle Pojalle, Hengelle armon, totuuden nyt soikoon kautta aikojen.” (V. 50: 1,6)

Kautta kristikunnan historian on ajateltu, että Marian päivä keskellä paastonaikaa on suuren ilon ja riemun päivä. Silloin Jumala oli lähettänyt ylienkeli Gabrielin tuomaan sanomaa Vapahtajan syntymästä. Tehtävä synnyttää maailman Vapahtaja tänne synnin täyttämään, pimeään maailmaan annettiin nuorelle Maria-nimiselle neitsyelle. Siihen aikaan eikä vieläkään uskovissa kodeissa anneta tyttöjen kokeilla seksuaalisia taitojaan, vaan ne sallittiin ja sallitaan vain avioliitossa. Maria oli puhdas. Puhtauden kuvausta omassakin kulttuurissamme oli valkoinen hääpuku huntuineen. Nykymaailmassa tuo on vaan muisto. Kuitenkin nuoret miehet jatkuvasti kaipaavat saavansa omakseen puhtaan neitsyen. Uskovat nuoret ovat usein pilkattuja puhtauden vaatimuksineen.

Marian tehtävä tuli olemaan ainutkertainen. Hän tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. Uskoa vaadittiin myös Joosefilta, Marian tulevalta mieheltä. Eikä kummallekaan riittänyt pelkästään usko, vaan tarvittiin sydämen nöyryyttä ja kuuliaisuutta Jumalan lupaukselle. Jälkipolvet ovat osanneet antaa arvon Marian ja Joosefin asemalle. Voisi sanoa, että tehtävä oli pariskunnalle suurin mahdollinen kunnia, mitä ihminen voi saada.

Vanhan Testamentin tekstissä annettiin ensimmäinen lupaus Vapahtajan tulosta maailmaan. Ensimmäiset ihmiset saivat kuulla käärmeelle annetut sanat Herran suusta: ”Minä panen vainon sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille: se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”(I Moos. 3: 15) Tuo toteutui Jeesuksen kuolemassa syntisten puolesta. Jeesus voitti ristillä sielunvihollisen vallan. Voitto sinetöitiin pääsiäisenä, kun Jeesus nousi kuollesita. Siksi pääsiäinen on vielä suurempi juhla kuin Marian päivä. Virren tekijä kuittaa: ”Missä on nyt valtikkanne: helvetti ja kuolema. Käärme, viekas ruhtinaanne, menetti jo valtansa. Voiman Kristus ryösti teiltä, särki kuolon kahleet meiltä.”(V.v. 76: 3)

”Maria, Herran piikanen” joutui kulkemaan vaikean ja ohdakkeisen polun kantaessaan Jeesus-lasta. Päivän evankeliumi kertoo, että hän kulki pitkän matkan vuorimaahan tavatakseen sukulaisensa Elisabethin, Sakariaan vaimon, joka myös oli raskaana. Elisabeth oli kantanut lapsettomuuden taakkaa vanhuuteen asti. Nyt hän odotti Johannesta, josta oli tuleva uusi Elia, tienraivaaja Jeesukselle. Kohtaaminen oli puhutteleva. Lapsi Elisabethin kohdussa hyppäsi (potkaisi) ilosta kun kuuli ”Herran äidin” äänen. Me äidit tiedämme, että lapsi oppii tunnistamaan äidin ja isän ja sisarusten äänet jo aikaisessa vaiheessa. Monet äidit laulavat odottaessaan lasta ja kylvävät musiikin ja puheäänen lapsen valmiustilaan. Tärkein on tietysti äidin sydänääni, jota lapsi kaipaa vielä aikuisenakin. Jos äiti on onnellinen, ja isä kiltti, lapsi syntyy turvalliseen maailmaan.

Vaikka luterilaisessa kirkossa ei näihin aikoihin asti ole paljon ylistetty Mariaa, kuten katolisissa kirkoissa, on meillä Lutherin neuvon mukaan annettu suuri arvo äideille synnyttäjinä ja lapsen kasvattajina. Viime vuosikymmenet ovat ”tasa-arvon” nimissä pienentäneet äidin asemaa, ja oikeastaan samalla myös isän asemaa. Sillä äiti tarvitsee tuekseen hyvän miehen, isän, joka rakastaa ennen muuta perhettään ja vaimoaan sekä puolustaa sitä. Jumalan neuvojen mukaan avioliitto on pysyvä instituutio, joka takaa lapselle hyvän maaperän kasvaa ja jatkaa ihmisen sukua.

Me uskovat siunaamme Mariaa ja kaikkia äitejä, jotka uhraavat oman itsekkään tahtonsa ja seuraavat Taivaallisen Isämme säätämyksiä. Lapsi on aina Jumalan lahja molemmille puolisoille. ”Maria, Herran piikanen! Kyrie eleison!” Aamen.