Yhteystiedot

Valma Luukka
Männistöntie 1
07500 Askola
valma.luukka(at)gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:280593 kpl

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily.
*************************

”Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: Minä annan kirkkauteni kulkea ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” (2.Moos. 33: 18)

Rukous: ”Jeesus, lailla Simeonin suo mun vain sua katsella. Nähdä, että autuuteni minulla on sinussa, että autuus kaikkien myös on minun , vaivaisen./ Ja kun lähtöhetken tullen silmäin valo himmenee, auta, että sielun silmät vain sua Jeesus katselee, että kun käyn kuolemaan , rauhaan silloin mennä saan.”(V.v.: 46: 6-7)

Kynttilänpäivä on perinteisen ajattelun mukaan ollut kevään alku. Päivät alkavat pidetä ja valo muuttuu kirkkaammaksi. Päivän otsikoksi on merkitty ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily.”. Jumalan kirkkautta tekstissä edustaa pieni ihminen, Jeesus-vauva. Taiteilijat ovatkin yrittäneet vuosituhansien aikana kuvata Jumalan valtakunnan edustajien päitten ympärille sädekehiä eri muodossa. Jeesus-vauvan koko ruumiin ympärille on laitettu kirkkaan valon juovia.

Mooses keskusteli Vanhan Testamentin tekstissä Herran kanssa. Siinä Herra sanoi, että hänen kirkkauttaan ei kukaan voi nähdä, kuolematta. Näillä syntisillä silmillä näkeminen rajoittuu tähän maailmaan ja sen asukkaisiin. Kirkkaudessa täälläkin on paljon eri kerrostumia, saati taivaan kirkkaus. Ihmisen kaipuu ulottuu kuitenkin Jumalan kirkkautta kohti, kuten laulussa: ”Tuonne, tuonne kaipaan tähtitarhain taa. Siellä, siellä oottaa kirkkauden maa. Ah, jos kerran sinne, pääsisin mä pois. Silloin, silloin mulla rauha suuri ois.”

Emme tiedä varmuudella, millä perusteella vanha Simeon näki Jeesuksessa odotetun Messiaan. Simeonilla oli nähtävästi ”uskon silmät”. Hengellisissä puheissa olemme kuulleet, miten ”uskon silmät” näkevät enemmän ja kauemmas kuin luonnolliset silmät. Pyhä Henki aukaisee näkemään sekä oman syntisyyden, että Jumalan armon. Kiusausten ja kärsimysten keskellä ”uskon silmät” aukaisevat näkymän aina kotirannalle, kirkkauden maalle asti. Sen näyn avulla jaksamme voittaa pahuuden voimat.

Simeon sai ottaa syliinsä Jeesus-lapsen. Hänen elämänsä sai täydellisen päätöksen. Hän eli lupausten varassa. Nyt lupaus oli täyttynyt. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun (Jumalan) pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikille kansoille, valon, joka koittaa pakanakansoille ja kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Tänään kysymme, mikä riittää meille, tämän pimeän ajan lapsille, tien viitaksi ja valoksi tiellemme. Me saamme rukoilla Jumalan Pyhää Henkeä avaamaan ”uskon silmiämme” ja etsimään vastauksia Jumalan iankaikkisesta Sanasta, joka on rakkaassa Raamatussamme. Sieltä paistaa armon valo. ”Katso nyt, lapsi, lähdettä, mi ompi aivan edessäs. Se armovirran vuodattaa, niin sydämesi sulattaa./ Katso nyt, lapsi eteesi, kuink´ lähde paistaa kirkkaasti. Se valaiseepi tuntosi rakastamaan veljiäsi. / Se saarnaa synnit anteeksi, se viat kaikk´ unhottaapi. Se rakkauteen opettaa, sydämet kovat sulattaa.”(Jakob Kesti)

Hetken vielä elämme uskossa ja toivossa, pian saamme nähdä kirkkauden ”kasvoista kasvoihin.” Aamen.