Jeesus herättää uskon.

Johannes 4: 39-42
*******************

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ´Vanhurskas on elävä uskosta.´”(1938) (Room. 1: 16-17)

Rukous: ”Suo mulle usko armostas, se kallis lahja taivaan. Niin että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja veljeäni armahtaa. Näin eläissä ja kuollessa, suo apua ja karkota pois kiusaaja.” (V. 296: 3)

Olisi se tosi upeaa, jos voisi herättää itsessään tai läheisissään uskon. Kutsua voi armon alttarin ääreen. Kertoa voi toisille, miten suurta on saada kantaa Jumalan lapsen nimeä. Opettaja voi kertoa oppilaille, mitä etua saa siitä, että valitsee kaidan tien, joka vie iankaikkiseen elämään. Voimme myös kertoa omista kokemuksistamme, millaista elämä oli ilman uskoa ja millaista on nyt, kun saa olla uskon ja uskovaisten ympäröimänä epäuskoisen maailman keskellä. Tärkein toimintamuoto toisten uskoon auttamisessa on rukous. Voimme pyytää, että Jeesus herättäisi uskon rakkaissamme ja koko kansassa.

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Tämä lienee ainut uskon määritelmä Raamatussa. Hebrealaiskirjeen 11. luku, mistä määritelmä löytyy on täynnä esimerkkejä siitä, miten usko on vaikuttanut vanhan liiton ihmisissä, kuten Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak, Jaakob ja Mooses, portto Raahab ja monet muut. Nuorena minua liikutti eniten tämä kohta: ”Uskon kautta Mooses suureksi tultuaan kieltäytyi kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” (Hebr. 11: 24-26). Pitkän toipumisajan jälkeen Siinain erämaassa Jumala kutsui Mooseksen johtamaan kansansa pois Egyptin orjuudesta . Muistamme kertomuksen palavasta pensaasta ja Mooseksen epäröinnistä: ”Minulla on hidas puhe ja kankea kieli!” Kyllä se Mooseksenkin usko horjui monta kertaa 40 vuoden vaelluksen aikana.
Tämän päivän evankeliumi kertoo Samarian kaivolla Jeesuksen kohdanneen naisen jatkokertomuksen. Hän oli rientänyt kaupunkiin kertomaan ihmisille, että Jeesus oli tiennyt hänen syntihistoriansa ja antanut syntielämän tilalle uskon Jumalan Poikaan. Monet lähtivät itse katsomaan puhuiko nainen totta. He saivat Jeesuksen jäämään kahdeksi päiväksi, että saisivat kuulla Häneltä itseltään Jumalan kutsun. Heissä heräsi usko siihen, että Jeesus on luvattu Messias, maailman Vapahtaja.

Uskontunnustuksessa todistamme, että Jeesus lähetti Pyhän Henkensä maailmaan. Hänen tehtävänsä on paruusian aikana herättää uskoa, synnyttää uudesti lapsia Jumalalle elävän sanansa kautta. Hänen tehtävänsä on myös opettaa ja lohduttaa heikkouskoisia evankeliumilla, joka siis on Jumalan voima (dynamis). Pyhän Hengen tehtävä on moninainen. Hän myös varoittaa, jos tahtomme ja halumme ohjaa meitä väärille teille ja vääriin valvomisiin. Pyhä Henki ottaa käyttöönsä uskovaisten ihmisten jalat ja kädet, sydämet, silmät ja mielen. Pyhä Henki selittää vanhan Raamatun sanat nykykielelle. Kun luemme tai kuuntelemme Jumalan sanan selitystä rukouksen hengessä, saamme vastauksen uskon kysymyksiin ja varmuuden lähteä seuraamaan Jeesusta. Uskon vahvistukseksi Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin. Hän antoi uskoville myös syntien anteeksiantamuksen evankeliumin jaettavaksi ilman ehtoja ikävöiville sieluille. Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat ne, jotka janoavat ja isoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” Roomalaiskirjeen professori löysi armollisen Jumalan v. 1512 tämän päivän epistolan lauseesta: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Usko on Jumalan lahja. Se annetaan armosta, ei tekojen mukaan. Me saamme ottaa uskon vastaan ja kiittää siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme lepyttääkseen vanhurskaan Isänsä ja maksaakseen tuhannen leiviskän velkamme. Aamen.