Tuomiosunnuntai.

Matteus 25: 31-46.
**********************

”Katso, se päivä tulee, liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta.”(1992) - ”Sillä katso, se päivä tulee, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia, ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.”(1938) (Mal. 3: 19-20)

Rukous: ”Kun ristisi uhrissa elämän saan ja Henkesi suot sydämeeni, niin rauhan tuot tuntooni ahdistavaan ja kuivuvat pois kyyneleeni. Mua syntistä armahda, Herra / Oi Jeesus, on veresi ristilläsi jo virrannut autuudekseni. Tee minulle kalliiksi kuolemasi, tuo lohdutus sydämelleni. Mua syntistä armahda, Herra.”(V. 159: 5-6)

Suuri osa maailman ihmisistä välttää puhumasta Herran päivästä. Eivät papitkaan siitä mielellään puhu. Osalle ihmiskuntaa kuitenkin tieto tulevasta vanhurskaasta tuomiosta on lohdutus ajallisissa tuskissa ja vainoissa. Niin paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta on joka maailman kolkassa, että monien toivo on kokonaan Jumalan tuomion varassa.

Kommunismin perustajat tosin väittivät, että taivas ja helvetti ovat taruja, joiden avulla kapitalistit saavat köyhälistön olemaan tyytyväisiä oloihinsa ja orjuuteen.

Viimeisen tuomion totuusarvo perustuu Jeesuksen sanoihin, jotka ovat tässä päivän evankeliumitekstissä. Jeesus on onneksemme tuomari tässä viimeisessä ja lopullisen tuomion antavassa oikeusistuimessa. Jeesus ”istuu Isän oikealla puolella”, mikä tarkoittaa, että Hän on Isän neuvonantaja. ”Veljiemme syyttäjä” eli saatana istuu vasemmalla puolella, mutta hänen valtakautensa päättyy silloin kun Jumala istuu valkeaan valtaistuimeensa aikojen lopussa.

Evankeliumin mukaan ihmiset, jaetaan kahteen joukkoon. Toiset ovat ”lampaita” ja toiset ”vuohia.” Jeesus on aikaisemmin kertonut, että lampaat menevät sisälle ”ovesta”, kun taas keiturit hyppäävät aidan yli ja tulevat vain ”ryöstämään ja varastamaan”. Malakia kuvaa näitä vasemmalle puolelle joutuvia julkeiksi , röyhkeiksi ja pahantekijöiksi, jotka tekevät sitä, mikä on jumalatonta.

Jeesuksen karitsoita ja lampaita on kaikkina aikoina vainottu. Lopun aikana vainot tulevat lisääntymään ja ovat jo alkaneet. Uskon perustusta koetellaan todella, mutta Jumalan sanan lupaukset opettavat, että ne, jotka kestävät loppuun asti, pelastuvat. Jeesus kutsuu oman nimensä vuoksi ahdistettuja ja vainottuja autuaiksi, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Nykyisin koetetaan vääntää tuomiosunnuntain sanomaa siihen suuntaan, että sosiaalinen empatia ja avustaminen ovat painoarvoltaan suurempia kuin pelkkä usko Jeesukseen. Totta on, että maailma hyvin tunnistaa Jumalan omat , vaikka he eivät sanoisi mitään. Jeesuksen omissa on ”veren merkki”, he ovat ”Kristuksen tuoksu” ja ”Kristuksen kirje” ajan keskellä. Pohjolan profeetta sanoi, että uskovaisisa on ”tallin tuoksu”, jota suruton maailma ei voi sietää.

Jumalan lapset ovat saaneet uudestisyntymässä ”uuden sydämen, uuden kielen ja uuden mielen”. He suuntaavat katseensa Jeesukseen ja elävät ylösnousemuksen toivossa. Heidän suussaan on uusi virsi, ylistyslaulu Jumalan Karitsalle. He oikein odottavat, että Jumala luo ”uuden taivaan ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu.” He laulavat taivaslauluja. Tosin näitten laulujen laulaminen ärsyttää maailman ihmisiä. Muistan kun hiljaisella äänellä lauloin Aurooran sairaalassa äidilleni laulua: ”Kerran kaunehin, laulu riemuisin taivahass´ on kuultavanan...”, niin äidin huonetoveri valitti ja pääsi toiseen huoneeseen. Hän sanoi vielä jonkun ruman sanankin, mutta en muista, minkä.

Tuomiopäivänä saamme kuulla, onko jo kasteen hetkellä Elämän kirjaan kirjoitettu nimemme vielä jäljellä. Se iankaikkinen elämä on päämäärämme ja aloitamme jo täällä uskossa lähestyä tuomariamme rukouksessa, että olisimme tutut Hänen kanssaan, ja että meidän yllämme olisi tuomarin valmistama vanhurskauden vaate, ei omatekoinen riepu. Aamen.