Valvokaa

Matteus 25: 1-13
***************

”Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (1992) - ”Sinä huuhdot heidät pois, he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu….. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.”(1938) (Psalmista 90: 5-6 ja 12)

Rukous: ”Nyt edessäsi, Jumala vieraana kuljen täällä. Ei kotimaani oikea voi ollakkaan maan päällä. En löydä rauhaa, lepoa, ennen kuin olet kutsuva pois minut rauhan maahan./ Valveilla pidä minua, sanasi mieleen paina. Suo minun olla valmiina ja tätä muistaa aina: Kun joutuu lähtöhetkeni, minua vaatii äänesi vastaamaan elämästä.” (V.: 614: 1,4)

Jotkut näistä kirkkovuoden viimeisistä kirkkopyhistä panevat seisomaan vakavan pulman edessä. Miten minun poloisen käy, kun oma armonaikani loppuu? Entä, jos Herran päivä tulee koko maailman kansoille? Ennusmerkit sopivat sekä henkilökohtaisesti, että maailmanlaajuisesti. Vanhan ihmisen kello raksuttaa nopeasti. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet häviävät eivätkä palaa. Myös maailman ajan kello raksuttaa. Raamatun ennustukset maanjäristyksistä, tulvista, katastrofeista, ihmisten rauhattomuudesta, ilkivallasta ja monenlaisesta mielettömyydestä ahdistaa mieltä. Tunnemme olevamme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa kristittyinä ja Jumalan Sanaan uskovina ihmisinä.

Jos Jeesuksen päivän vertauksesta haluaa löytää positiivisen sanoman, niin tämä on sellainen. Jeesus sanoo, että puolet seurakunnasta eli ihmiskunnasta pääsee Kuninkaan Pojan häihin. Puolet. Sillä pienestä vinkkelistämme näyttäisi siltä, että vain pieni osa ihmisitä enää uskoo Jumalan Poikaan eli vertauksen Ylkään. Toisaallahan Jeesus sanoo, että ´löytyneekö uskoa maan päältä, kun Ihmisen Poika tulee´. Ehkäpä tähän puoleen mahtuvat menneet sukupolvet, ainakin täällä Pohjolassa.

Miten saisimme olla viisaitten neitseitten joukossa? Virren tekijä ehdottaa tätä: ”Valvoa mun, Jeesus, anna aina ristis juurella. Ja niin joka päivä kuolla synneistäni kaikista. Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin; että koko elämäni Sulle vain mä eläisin.” Vanhat neuvoivat meitä nuoria: ”Jos maailman rakkaus alkaa väsyttää uskon elämää, lähtekää iltakävelylle Getsemanesta Golgatalle.” Sillä reissulla muistuu mieleen elämän todellinen tarkoitus: Me olemme täällä taivasta varten. Elämä on ristin tie, jonka tien päässä on ”Uusi Jerusalem”, äitimme ja kotimme.

Suomalaisten herätysliikkeitten isät ovat sanoneet, että lamppu on usko Jumalaan. Sitä on kahdenlaista: elävä usko ja kuollut usko. He ovat myös puhuneet aivouskosta ja sydämen uskosta. Erityisesti pietistiset herätysliikkeet ovat tahtoneet siirtää tietoon perustuvan aivo-uskon sydämen uskoksi. Sitä varten he perustivat rippikoulun. Siinä pitäisi opetella ymmärtämään esimerkiksi uskontunnustuksen sisältöä. He ovat opettaneet rukoilemaan Jumalalta Pyhää Henkeä, joka on se öljy, mikä puuttui puolelta neitseistä.

Tämän päivän teksti tahtoo jokaisen kuulijan ja lukijan kohdalla kysyä: Onko sinulla tahi minulla uskon lampussa tulta, kun Ylkä tulee? Eipä siitä ole hyötyä, jos joillakin toisilla on suhde Jeesukseen kunnossa, mutta itsellä ei. Morsiamen ja sulhasen suhde on nimittäin elävä ja uskollinen rakkaussuhde silloin, kun asiat ovat oikein.

Vähän tuntuu pahalta, kun Jeesus sanoo myöhästyneille neitseille: ”En minä tunne teitä!”. Miksi? Siksi, että meille on annettu armonaika. Armonaikana meillä on mahdollisuus tutustua Ylkään ja rakastua Häneen, kun ymmärrämme, mitä Hän on tehnyt hyväksemme. Armonaikana on ”kauppa auki”; meillä on vapaa pääsy ”armon istuimen tykö”, jossa meille saarnataan synnit anteeksi. Sitten jaksamme tehdä matkaa lamput palavina. Aamen.