Uskon perustus.

Uskonpuhdistuksen muistopäivä.

Johannes 4: 46-53
************************

”Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

Rukous: ”Oi Isä meidän, Isä taivahassa, Sun nimes Pyhä, Pyhä olkohon. Maan päällä , korkeuksissa, syvyyksissä, Sun tahtos yksin tapahtuva on. Suo sieluillemme virkistävä manna ja tahrat tuntojemme pyyhi pois. Oi Isä, syntimme Sä anteeks anna kuin veli veljelle, mi velkaa ois. Oi Isä, lankeemasta meidät estä, meit ahdingoissa auta voittamaan. Ei liikaa koetusta lapses kestä, pahasta päästä meidät aikanaan. Oi itse oomme haihtuvaista unta, me turvaudumme Sinuun, totuuteen. On kunnia ja voima, valtakunta vain Sinun yksin iankaikkiseen.”(Jussi Snellman)

Martti Lutherin syntymäpäivä ja Martin päivä on tänä vuonna myös ”isänpäivä”. Jeesus antoi opetuslapsilleen ja seuraajilleen oikeuden kutsua omaa Isäänsä myös kaikkien uskovaisten Isäksi. Kun opetuslapset kysyivät, miten heidän tulisi rukoilla verrattuna fariseusten rukouksiin, Jeesus opetti heille ”Isä meidän -rukouksen”. Myöhemmin tästä rukouksesta on tullut osa yleistä jumalanpalveluskaavaa. Monet lausuvat sen rimpsuna ajattelematta sen enemmin sisältöä. Tämän päivän sankari sen sijaan otti tämän rukouksen katekismuksensa yhdeksi pääkappaleeksi. Hän myös antoi selityksen jokaiselle rukouksen osalle.

Luther oli onnellinen mies. Onnellinen siksi, että hänelle kirkastui Jumala armolliseksi Isäksi. Augustinolaisluostarin kurissa hän oli kuihtunut melkein olemattomaksi uskon harjoituksissa, jossa hän hoki kaiken aikaa: ”Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa.” (Minun syntini, minun syntini, minun suuret syntini). Hän oli tarinan mukaan myös rukoillut polvillaan Rooman kirkon jokaisella rappusella Isä-meidän rukouksen. Nyt Roomalaiskirjeen professorina hänelle valkeni, että ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Isä Staupitzin opastuksella Luther oppi myös katsomaan Kristukseen oman syntisyytensä tuijottamisesta. Niin Lutherista tuli Luther, uskonpuhdistaja.

Luther oli myös onnellinen sen vuoksi, että hänellä oli omia lapsia, joiden kanssa hän leikki ja lauloi. Mm. ”Enkeli taivaan”-virsi on lapsille tehty joulunäytelmä. Lutherilla oli myös vaimo Katherina, joka osasi pitää Lutherin talouden kunnossa ja laittaa hyvää ruokaa.

Nykyisin luterilaisessa kirkossa ovat asiat huonosti. Uskon perustus on pahasti kallellaan maailmaan päin. Kirkossa suvaitaan enemmän maailmallisia arvoja kuin kristillisiä. Monet papit on jo koulutettu Yliopistossa tieteitten orjallisiksi kuluttajiksi. Sellaiset taipuvat mielellään hyväksymään ajatuksia eri uskonnoista ja unohtamaan nöyryyden ja uskon harjoitukset. Monet luterilaiset ovat valmiita palaamaan katoliseen kirkkoon. Oppi uskonvanhurskaudesta on monille hämärtynyt. Omat valinnat ovat tulleet Jumalan valinnan sijalle. Usko on nimittäin Jumalan lahja, jonka katuvainen syntinen saa armosta evankeliumin saarnan alla.

Me haluamme seistä uskon perustuksen päällä. Siitä apostoli sanoo: ”Sillä muuta perustusta ei ole, kuin mikä pantu on, se on Jeesus Kristus.” Siionin laulaja toteaa: ”Ei kallioni horju, se kestää iäti, vaikka maa ja taivas katoo, kaikkinensa. Mun henken siinä lepää, siinä elän kuolen mä. Ja tuntuu, miltä tuntuu, turvallisna. Mä uskon kautta vasta sen saatoin aavistaa, että rauhan syy on yksin Jeesuksessa….” Tässä uskossa mekin sanomme Aamen.