Jeesus antaa elämän

Luukas 7:11-16
****************

”Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina syvälle sydämeeni pyhä pelko nimeäsi kohtaan”(1992) - ”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin” (1938) (Ps. 86: 11)

Rukous: ”Oi Jeesus, Herrani, sä annoit henkesi. Sä astuit ristin vaivaan, mä että perin taivaan. Mua, Herra, vedä puolees, vie riemuun ilohuonees. / Mun suojaa kotini, perheeni, sukuni. Myös siunaa seurakuntas, sun pyhä perikuntas. Sä vaaroissamme meitä, sun siipeis suojaan peitä.” (V.v. 585: 4,6)

Olen kuullut usein tokaistavan toiselle ihmiselle: ”Hanki oma elämä!”, tai ”Eiks sulla oo omaa elämää!” Näin huudahdetaan usein henkilölle, joka juoruilee tai muuten tökkii toisen ihmisen elämänkatsomusta. Ihan hyvä neuvo onkin, että ihminen ensi sijassa huolehtisi omasta elämästään, joka on aina Jumalan antama lahja. Vastuu omista sanoista, teoista, joka ajatuksista kuuluu vain jokaiselle aikuiselle itselleen. Alaikäiset lapset tietysti kuuluvat myös vastuualueeseemme.

Päivän evankeliumiteksti kertoo ”Nainin leskestä”. Hänen tilanteeensa oli todella tukala, sillä juutalaisessa kulttuurissa lesken huolto kuului pojalle, jos sellainen oli. Tällä äidillä oli vain ainoa poika. Hän oli nyt kuollut, ja äiti itki katkerasti. Hänellä ei siihen aikaan ollut sosiaaliturvaa, vaan hänen oli tultava toimeen ”ei oolla”. Meidän nykykulttuurissa lienee mahdotonta ymmärtää täysin äidin onnetonta matkaa hautajaissaattueessa. - Aikaisemmin Suomessa on suku ja kyläyhteisö pitänyt vastaavissa tilanteissa jonkinlaista huolta leskistä. Myös uskonnolliset (=kristilliset) yhteisöt ovat kantaneet yksinjääneen taakkaa.

Erityisesti apostoli Jaakob on kirjeessään selventänyt, että: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1: 27)

Vanhassa hengellisessä laulussa rukoillaan: ”Jeesus, Jeesus, ällös ohi käy. Muitakin kun autat, luoksein ennättäy.” Nainin lesken tapauksessa Jeesus antoi kuolleelle elämän. Hän tuli vastaan! Hän kuuli hätähuudon ja riensi auttamaan. Se ei ollut ”sattuma”, kuten maailman ihmiset asian selittävät, vaan kuului Jumalan, Isän suunnitelmaan. Jeesus todisti jälleen, että Hän on Jumala, Jumalan ja Ihmisen Poika. - Nainin kaupunki oli ilmeisesti Juudean puolella, koska sanoma levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Nykykartoissa ei Nainin kaupunkia ole.

Jeesus kosketti paareja, jossa kuollutta poikaa kannettiin ja sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle, nouse.”. Poika nousi istumaan ja rupesi puhumaan. Suuri kansanjoukko, joka seurasi tapahtumaa alkoi ylistää Jumalaa, vaikka ihme toisaalta pelästytti joukon.

Samassa luvussa aikaisemmin, Jeesus etäparansi sadanpäämiehen palvelijan. Sadanpäämies lähetti ystäviänsä Jeesuksen luo sanomaan :” Herra, älä vaivaa itseäsi; sillä minä en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle. … vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.” Jeesus totesi tuohon: ”Minä sanon teille, en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.”

Meidän tehtävämme on tänään mennä peilin tykö ja kysyä: ”Onko Jeesus saanut antaa meille elämän?” Hän voi antaa elämän, josta HSLL laulattaa: ”Se elämä, se elämä, se iankaikkinen elämä. Se alkaa täällä jo maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.” Tämä pieni, lyhyt elämän jakso ajassa, jolloin voimme valita uskon Jeesukseen ja sen mukaisen tulevaisuuden. Toinen vaihtoehto on ero Jumalasta, pimeys ja vaiva.

Me valitsemme Jeesuksen ja Hänen mukanaan omantunnon rauhan. Aamen.