Mikkelinpäivä

Matteus 18: 1-6, 10
*****************

”Muttta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.” (1992) - ”Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne, pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa” (1938) Ilm. 12.:12.

Rukous: ”Ah Jeesus, Herra laupias, Sä otat lapset huomahas. Sä suljet heidät syliisi, suot heille siunauksesi; ja enkelinsä väkevät, Sun Isäs kasvot näkevät./ Sä lapsen nöyrän, luottavan teit esimerkiks uskovan. Sen osoitit Sä armossas suurimmaks valtakunnassas. Ken hänet hoivaa nimessäs, se palvelee Sua itseäs.”(V.v. 123: 1-2)

Mikaelinpäivä on syksyn suuri juhlapäivä. Tähän päivään mennessä entisaikaan piti sadon olla korjattuna. Nyt tuntuisi siltä, että enkelien ja lasten päivä voisi olla rukouspäivä; sekä ajallisen syksyn, että hengellisen syksyn turvallisuutta ajatellen. Monet meistä Jumalan lapsista pelkäävät sielunvihollisen suurta voimaa. Kauhistelemme ajan moraalia ja yhä synkkeneviä uskon näköaloja. Jaksammeko itsekään kilvoitella perille asti. Pahuuden voimat tunkeutuvat myös uskovaisten koteihin. Vanhemmat ovat pulassa lasten ja nuorten kasvattamisessa. Koulukin on mennyt vieraitten kulttuurien syöksykierteeseen.

Päivän evankeliumi on toisaalta hyvin asiallisen turvallinen. Jumalan enkelit varjelevat lasta. He varjelevat myös aikuisia, jotka ovat lasten kaltaisia uskossa. Usko onkin toiselta nimeltään luottamusta. Luottamuksessa lapset voittavat aikuiset mennen tullen. Lapset osaavat myös antaa anteeksi ja unohtaa. He eivät keskimäärin ole pitkävihaisia. Lapset rakastavat myös halaamista ja sylissä istumista. Siitä huolimatta, että vanhemmat eivät aina ole kilttejä lapselle.

Lapsille puhumme suojelusenkeleistä. He vievät lapsen yli vaarallisten kuilujen. Kastetilaisuuksissa lohdutamme pelkääviä äitejä, isiä, isovanhempia sekä kummeja, että heidän tukenaan kasvatuksessa ovat Jumalan enkelit. Me opetamme, että lapselle kannattaa opettaa rukoilemaan apua Taivaalliselta Isältämme, jos heitä kiusataan, tai jos kiusaukset pahan tekemiseen tulevat liian lähelle. Ikävä kyllä kaikki vanhemmat, opettajat ja papit eivät opeta yhdenmukaisesti uskon asiassa. Tuo ajatus, mikä on näihin asti kannattanut äitien ja mummojen rukousopetusta, on tämä : ”Niin monien rukousten lapsi ei voi joutua hukkaan!” (Milanon piispa Ambrosiuksen lohdutus Monicalle, Augustinuksen äidille). Aika on kuitenkin muuttanut myös äitejä ja mummoja maallistuneeseen suuntaan. Ikävää, että lapset jäävät turvattomiksi.

Paitsi, että Jeesus asettaa lapsen aikuisten esikuvaksi ja suurimmaksi Jumalan valtakunnassa, Hän myös ilmoittaa, että lapsen ja lasten kaltaisten viettelijät saavat kovan rangaistuksen. Jumalan enkelit vahtivat lapsia, ettei maailman ruhtinas saa heihin valtaa. Luther ja monet muutkin ovat määritelleet, että niin kauan kuin lapsi ei tee tahallaan syntiä eli riko Jumalan käskyjä, hän on turvattu ja Jumalalle kelpaava. Kasteen vuoksi ei perisynti vie lasta turmioon. - Monet ovat aikaisemmin merkinneet ikärajaksi 7 vuotta. Nykyisin lapset osaavat tehdä syntiä jo aikaisemmin. Tekosynti kadottaa nuorenkin, jos hän ei pääse Jeesuksen veren suojaan.

Aloitusrukous jatkuu: ”Vaan tuomion se Sulta saa, ken lapsen pienen pahentaa. Sen ihmisen ois parempi, jos meren pohjaan vaipuisi. Sä, Jeesus, yksin varjella voit lapset kiusauksilta. / Oi Herra, meitä armahda, Sun seurakuntaas holhoa. Kasvattajat suo oikeat, taimilles hurskaat hoitajat. Suo lasten kasvaa armossa, iässä, viisaudessa” (V.v.:122: 3-4) Me saamme yhtyä tähän rukousvirteen. Aamen.