Kiitollisuus

Luukas 17: 11-19
*******************

”Silloin kaikki se, mikä on katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.”(1992: Jes 38: 17) ”Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä Sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.”(1938: Jes. 38: 17) – Eroa on.

Rukous: ”Sä, Isä, aina armostasi aivan, mua autoit ahdingosta vaaran, vaivan. Myös suojaa niinkuin tähän päivähän, mua lastas vielä halki elämän, elämän. /Synnistä oot mun, kurjan, pelastanut, pään käärmeheltä murskaks musertanut. Lahjoitit mulle armos, rauhasi, sen Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi.”(V.v. : 415: 3-4)

Evankelista Luukas kertoo, että kun Jeesus paransi kymmenen spitalista, vain yksi eli 10% muisti tulla kiittämään parantajaansa. Ja hän mainitsi senkin, että tuo yksi oli, muista ilmeisesti poiketen, samarialainen. Sivumennen on huomattava, että Luukas oli lääkärinä erityisen kiinnostunut Jeesuksen parannusihmeistä. Sen ajan lääketiede kun ei mainituissa tapauksissa pystynyt parantamaaan yhtäkään niistä sairauksista, mitä Jeesus paransi. Ehkä nämä parantamisihmeet ja kuolleista herättämiset juuri eniten kirkastavat Jeesuksen jumaluutta. Luukas oli pätevä henkilö niistä todistamaan.

Päivän aihe on ”Kiitollisuus”. Kiitollisuus on mielenlaatu, joka heijastuu sydämen asenteesta Jumalan antamiin lahjoihin. Kiitollisuus on enemmän kuin pelkkä sana ”kiitos”. Kiitollisuus elämän asenteena on luterilaisen mieliala-etiikan ominta aluetta. Luther on sitä mieltä, että teon arvo riippuu siitä, millä mielellä teon suorittaa. Esimerkiksi hyvän tekeminen vastentahtoisella mielellä ei tuota tekijälle siunausta, kuten silloin, kun hyvä teko tulee ”iloisesta ja vapaasta sydämen halusta”. Jumala siunaa ”iloista antajaa”.

Kiitollinen mieli syntyy siitä oivalluksesta, kun ihminen huomaa, että Jumala rakastaa häntä ja on heittänyt kaikki hänen syntinsä selkänsä taa, taikka kuten suomalaiset heränneet sanovat : ”armon mereen”. Muistan kun seuroissa sanottiin lapsuudessani, että ”pirullakaan ei ole niin pitkää kauhanvartta, että se pystyisi onkimaan anteeksiannettuja syntejä armon merestä”. Tämä ei kuitenkaan kata sitä totuutta, että lähimmäiset tai yhteiskunta unohtaisivat syntejämme. Edes silloin kun ne on sovitettu. Jumalan valtakunnan mittarit on kuitenkin asennettu niin, että asukkaiden synnit on merkitty Jeesuksen veren hinnalla maksetuiksi.

Tarina kertoo, että Martti Luther olisi heittänyt mustepullolla sielunvihollista, joka tuli hänen eteensä ja toi nähtäväksi luettelon veli Martin synneistä. Kiivasluontoinen veljemme heitti sanantuojaa mustepullolla ja sanoi: ”Kyllä sinä ne synnit tiedät, mutta sitä sinä et tiedä, että ne on maksettu ja, että verinen risti heloittaa sen velkakirjan päällä!”

”Kiitoskirjat”(Carothers) on minut kerran pelastanut katkeruudelta. Kirjan kirjoittanut korostaa apostolin lausetta: ”Kiittäkää joka tilassa”. Tuon asian opetteleminen on vaikeaa, mutta kannattaa. Jumala voi muuttaa suurenkin murheen onneksemme.

Pahalla, väkivaltaisella ja jumalanvastaisella aikakaudella kiitollisen mielen ylläpitäminen tarvitsee Pyhän Hengen valoa ja voimaa. Ilman Jumalan apua emme jaksa aina kiittää. Tässä taistossa on hyvä pitää mielessä tämän sunnuntain evankeliumiteksti. Me haluamme olla sen 10 %:tin sisäpuolella, joka aina palaa kiittämään Jeesusta Hänen sanomattoman suuresta armostaan meitä monesti langenneita ja uupuneita seuraajiaan kohtaan. Kiitos Jeesukselle. Aamen.