Kirkastusvuorella.

Matt. 17: 1-8
****************

”Hän loistaa valona, Hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa Hänen suuren voimansa.”(Hab. 3: 4)

Rukous: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan. Josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä, aina kohti ristiä.” (V.: 301:1)

Aikaisempina vuosina olen saarnoissa keskittynyt siihen, miten kristityn elämässä on kaksi kirkastusvuorta. Toinen alussa ja toinen lopussa. Eli: s i l l o i n k u n ihmiselle kirkastuu uskon salaisuus, silmät avautuvat näkemään oman syntisyyden ja samalla Jumalan suuren rakkauden syntistä kohtaan, kirkastuu koko elämä uusiksi. Siitä on sitten lähdettävä arkeen eli ”ristin tielle”, joka on kaita, joskus pitkä, joskus lyhyt. Tien loppupuolella kiivetään kohti Jerusalemin vuorta, joka symboloi uskon päämäärää, uutta taivasta ja uutta maata, missä vanhurskaus asuu. Koko ajan kuljetaan Jeesuksen seurassa. Matkalla on muitakin uskovaisia, jotka tukevat ja auttavat. Jeesuksen verellä pestään haavoja, joita lankeemukset edelleen tuovat.

Viisas Salomo sanoi:”Vanhurskaan polku on niinkuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka./ Jumalattomien tie on kuin pimeys, eivät he tiedä, mihin kompastuvat.”(Snl.:4:18-19). Sananlaskuissa on tavanomaista asettaa kaksi ryhmää , jotka kulkevat eri tietä. Ihanne olisikin, että kaikki uskovaiset kulkisivat sitä valon tietä, jossa kirkkautta säteilevä armon aurinko johtaa matkaa. Erilaisten uskovaisten ei yhtään tarvitsisi riidellä oikeasta opista tai muusta käyttäytymisestä, sillä jos Jeesus on ottanut heidät omikseen, se riittää. Jumalattomat kulkevat oman tahdon tietä, joka aina vaan pimenee, mitä lähemmäksi ajan ilta tulee.

Pietari muistelee kirjeessään kirkastusvuoritapahtumaa. Hän kertoo: ”Emme lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä Hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä kunnian ja kirkkauden, kun Hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. ” - Myös Johannes kertoo ensimmäisessä luvussa: ”Me katselimme Hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta, joka ainokaisella pojalla on Isältä, ja katso, Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jumalan lapsilla on matkan varrella myös monia ”pikku-kirkastusvuoria”. Esimerkiksi kun lukee Raamattua, jossa Isä kirkastaa jonkun kohdan itselle valoksi ja voimaksi, sydän hypätää riemusta. Myös monta kertaa kun seuroissa kuuntelee Pyhän Hengen selitystä, voi saada oivalluksen, joka auttaa eteenpäin matkalla . Joskus tavallisen matkaystävän hyvä sana ja syntien anteeksiantamuksen evankeliumi on mannaa erämaassa. Luther sanoi: ”Katso, miten ihana aika, kun veli voi sanoa veljelle ja sisar sisarelle: Ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”.

Kovan ja kylmän aikakauden keskellä me tarvitsemme toisia uskovia saattoväeksi ristin tiellä. Me tarvitsemme turvallista tietoa, että Jeesus ei jätä omiaan pulaan, vaan kirkastaa hetki hetkeltä, miten tärkeä päämäärä odottaa. Pimeys katoaa ja valo koittaa, kun Herra tulee. Tässä uskossa sanomme: Aamen.